Minä

Minä

tiistai 25. tammikuuta 2011

Lääkärit ja sektio


-         Suhtautumista omaan synnytystapaan on selvitetty obstetrikkojen keskuudessa muutamalla kyselytutkimuksella:
-          Lontoossa 31 % naisgynekologeista olisi 1990-luvun puolivälissä valinnut keisarileikkauksen, kun kysyttiin kantaa ylipäänsä synnytystapaan ilman erityisiä riskitekijöitä.
-          Hollannissa, jossa synnytyskulttuuri on huomattavan erilainen, vain 1,4 % kollegoista oli sektion kannalla.
-          Ruotsissa 8 % lääkäreistä ja 4 % kätilöistä halusi sektiota (Morrison ja MacKenzie 2003).
-          Kyseiset maat eivät perinataalikuolleisuudeltaan ja -sairastuvuudeltaan juuri poikkea toisistaan, eli eron täytyy johtua erilaisista hoitokäytännöistä. 

(Duodecim, 2004;120(2):153-159, Kirsi Kuismanen, Jukka Uotila ja Pertti Kirkinen, Katsaus)

-          Synnytyslääkäreiden suhtautuminen äidin pyynnöstä tehtäviin keisarileikkauksiin:
-          Saksassa ja Britanniassa 79% suhtautuu myönteisesti.
-          Ruotsissa 49% toimisi äidin pyynnön mukaisesti.
-          Suomessa aiheesta ei ole käyty yleistä keskustelua.

(Habiba ym. 2006)

JOS asia olisi niin yksinkertaista ja JOS sektio olisi niin jumalattoman vaarallinen ja turha ja karmiva, kuin mitä julkinen mielipide Suomessa toitottaa, eikö kaiken järjen mukaan myös yllä olevien lukujen tulisi olla huomattavasti pienempiä? Vai ihanko kirkkain silmin tässä uskotellaan, että Saksassa lääkärit vaan ovat tyhmempiä ja tietämättömämpiä, sittenkin kun tutkimustulokset joihin Suomessa viitataan sektion yhteydessä ovat suurin osa muista maista kuin Suomesta ja jokaisen maan lääkäri lukee nuo samaiset tilastotiedot ja tekee päätöksensä niihin pohjautuen, saman lääkärin etiikan velvoittamana ja potilaansa parasta ajatellen? 

Väitän näiden kyselyjen perusteella ja Kuismasen ja kumppanien kommentiin vedoten, että sektion epääminen ei johdu niistä yksinkertaisista syistä, joihin suomalaislääkärit ja -kätilöt yleensä vetoavat (ts. sektion komplikaatioriskit ja vaarallisuus vrt. alatiesynnytys). Mistä se sitten johtuu? Yksinkertaisimmillaan vastaan minäkin: hoitokulttuurista. Ja hoitokulttuuri, kuten kulttuurit aina, eivät ole yksiselitteisesti oikeampia tai väärempiä verrattuna viereiseen kulttuuriin. Ne ovat (kuinka voisinkaan painottaa tätä riittävästi) S U B J E K T I I V I S I A näkemyksiä maailmasta.

Millä oikeudella, egolla, itseriittoisuudella meidän hoitokulttuurimme edustajat vannovat olevansa oikeassa?

Tieteellistä tutkimusta synnytyspelosta ja pelkosektioista


Tulokset: Synnytyspelon takia HYKS:n sairaaloissa tehtiin vuosina 1999 - 2005 keisarileikkaus 0,5 - 3,0 %:ssa synnytyksistä, koko maassa vuonna 2005 keskimäärin 1,0 %:ssa (0,2 - 3,0 %). HYKS:n alueella synnytyspelon takia keisarileikkauksella synnyttäneet olivat keskimäärin 34,4-vuotiaita ja heistä 56,6 % oli pitkälle koulutettuja. 

Vaikeasta synnytyspelosta kärsii Suomessa 5 - 6 % raskaana olevista naisista. Synnytyspelko varjostaa odotusta, häiritsee synnytykseen ja vanhemmuuteen valmentautumista sekä vaikuttaa synnytyksen jälkeiseen aikaan (Saisto 2000). Synnytyspelko ilmenee painajaisina, ahdistuneisuutena ja paniikkikohtauksina. Synnytyspelosta kärsineillä on usein vaikeuksia vanhemmuudessa ja varhaisen vuorovaikutuksen muodostamisessa vastasyntyneeseen sekä lisääntynyt riski sairastua lapsivuodemasennukseen (Soderqvist ym. 2006). Usein synnytyspelko ilmenee toiveena saada synnyttää keisarileikkauksella. Tämä toive on yleisin synnytyspelkopoliklinikkaan lähettämisen syy.

Pohjoismaissa synnytyspelon käsite ja hoito vakiintuivat jo yli kymmenen vuotta sitten.

Synnytyspelko tai siihen rinnastettava tila on yksi yleisimmistä keisarileikkauksen syistä, muissa länsimaissa vielä useammin kuin Suomessa (Atiba ym. 1993, Eftekhar ja Steer 2000).

Synnytyspelon takia tehtyjen keisarileikkausten osuus kaikista keisarileikkauksista vaihtelee suuresti. Vuonna 2005 se oli Kätilöopiston sairaalassa 6,5 %, Jorvin sairaalassa 7,9 % ja Naistenklinikassa 11,8 %. Keisarileikkausten osuus synnytyksistä koko Suomessa oli 13,0 - 24,9 %, kun kaikki leikkausaiheet otetaan huomioon. Synnytyspelon takia keisarileikkauksia tehtiin vuonna 2005 noin 1,0 %:lle (0,2 - 3,0 %:lle) synnyttäjistä. Synnytyspelon vuoksi tehtyjen osuus kaikista keisarileikkauksista vaihteli muualla Suomessa 1,8 %:sta 8,1 %:iin.

Synnytyspelon takia äitiyspoliklinikassa kävi koko Suomessa keskimäärin 3,3 % (1,6 - 5,4 %) synnyttäjistä, Jorvin sairaalassa noin 4 %. Saamiemme kyselyvastausten perusteella noin 75 % (55 - 90 %) synnytyspelkopoliklinikan potilaista päätyy alatiesynnytykseen. Näissä luvuissa on hyvä huomioida ilman synnytyspelkopoliklinikassa käyntejä erikoismaksuluokassa (EML) synnytyspelkodiagnoosin perusteella tehtävät keisarileikkaukset, joita kyselymme mukaan tehdään ainakin Turun ja Helsingin alueella.

Kaiken kaikkiaan vuonna 2005 tehtiin HYKS:n synnytyssairaaloissa 230 keisarileikkausta synnytyspelon takia (Naistenklinikassa 139, Kätilöopiston sairaalassa 57, Jorvin sairaalassa 34).
Potilaiden ikä vaihteli välillä 16 - 49 vuotta (keskiarvo 34,4 vuotta, keskihajonta 5,6 v). Jorvin sairaalassa vaihteluväli oli 22 - 49 vuotta (keskiarvo 32,8 v, keskihajonta 5,5 v), Kätilöopiston sairaalassa 16 - 43 vuotta (keskiarvo 31,8 v, keskihajonta 6,2 v) ja Naistenklinikassa 16 - 46 vuotta (keskiarvo 35,8 v, keskihajonta 4,9 v).

Jorvin sairaalassa pitkälle koulutettujen osuus oli 61,8 %, Naistenklinikassa 65,5 % ja Kätilöopiston sairaalassa 42,2 %. Vertailuun saimme kaikkien synnyttäjien pitkälle koulutettujen osuuden, joka oli koko Suomessa 16,7 % ja pääkaupunkiseudulla 22,9 % (Stakes, synnytystilastot vuonna 2005).

Ensisynnyttäjien osuus HYKS:n synnytyssairaaloissa synnytyspelon vuoksi keisarileikkauksella synnyttäneistä oli noin 40 % (38,1 - 40,4 %). Sairaaloiden välillä ei havaittu tässä merkitseviä eroja.

Ei voida olettaakaan, ettei keisarileikkauksia tehtäisi lainkaan synnytyspelon vuoksi ja keisarileikkaukseen päätyminen voi olla synnytyspelon asianmukaisen hoidon lopputulos hankalimmissa tapauksissa. On myös tärkeä ja hyvä asia, että sektion todellinen syy mainitaan aiheeksi. Vielä 1990-luvullakin yksi tavallisimpia suunnitellun keisarileikkauksen syitä oli suhteellisen ahdas lantio (pelvis angusta relativa). Tämä diagnoosi ei yleensä perustunut objektiiviseen tutkimukseen vaan mahdollisti »kunniallisen» tavan hoitaa synnytys keisarileikkauksella. Todennäköisesti suuri osa näistä tapauksista oli synnytyspelon takia tehtyjä keisarileikkauksia, sillä tätä diagnoosia näkee enää hyvin harvoin ensisynnyttäjillä.

Pohdittavaksi jää, onko maamme eri sairaaloiden antamassa synnytyspelon hoidossa suuria eroja. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella alueittain. Osa lääkäreistä on motivoituneita hoitamaan pelkoa ja osa kokee keisarileikkauksen luontevaksi ja helpoksi vaihtoehdoksi. Lisäksi joissakin sairaaloissa potilaalla on ollut mahdollisuus siirtyä EML-potilaaksi, jos ensimmäisen lääkärin kanta ei ole ollut myönteinen. EML-järjestely loppuu helmikuun lopussa 2008, joten muutoksen aiheuttamat seuraukset jäävät nähtäväksi. Monin paikoin toiminta on järjestetty erikoispoliklinikoihin, joissa asiaan perehtyneet ja siitä innostuneet ihmiset hoitavat synnytyspelkopotilaita. Kaikki pelkopotilaat eivät ole kuitenkaan ohjautuneet niihin. Toisaalla synnytyspelkopotilaat kulkevat osana muuta potilasvirtaa äitiyspoliklinikan potilaiden joukossa, jolloin asiantuntevaa apua ei välttämättä aina ole yhtä hyvin tarjolla. Kaikissa sairaaloissa tosin synnytyspelkoisia hoitavat paljon myös asiaan perehtyneet kätilöt omilla vastaanotoillaan.

Koulutustaso ja ikä vaikuttanevat synnytyspelon vaikeuteen. Ainakin pääkaupunkiseudulla synnytyspelon takia leikatut olivat selvästi muita synnyttäjiä koulutetumpia ja jonkin verran iäkkäämpiä. Synnytyspelon hyväksyttävyydessä ja asiasta tiedottamisessa lienee myös alueellisia eroja. Niin ikään on mahdollista, että lääkäreiden suhtautuminen synnytyspelkoon ja sen hoitoon vaihtelee eri puolilla Suomea. Tämä näkyy erikoismaksuluokassa tehtävien keisarileikkausten määränä ja toisaalta myös paikallisesti synnytyspelkoleikkausten hyvinkin pieninä määrinä. Sairaaloiden keisarileikkausmäärät vaihtelevat myös paljon, ja yhtäläisyyttä on nähtävissä keisarileikkausten määrän ja synnytyspelon takia tehtyjen määrän välillä.

Valtakunnallisesti yhtenäisen hoitomallin luominen olisi tärkeää hoidon tehostamiseksi ja potilaiden tasa-arvon takaamiseksi. Ruotsissa synnytyspelon hoito on järjestetty kansallisesti ns. Aurora-ryhmien avulla (Sjögren ym. 1998). Potilaat voivat itse ottaa yhteyttä Aurora-ryhmien kätilöihin kokiessaan hankalaa synnytyspelkoa. Näin on madallettu kynnystä ottaa yhteyttä avun saamiseksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että synnytyspelko voi olla myös lääketieteellisenä keisarileikkauksen aiheena, jos alatiesynnytys tuntuu mahdottomalta asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Tällöin päätöksen tekee hoitava lääkäri perehdyttyään potilaan synnytyspelon taustoihin ja luonteeseen. Jossain tilanteessa keisarileikkaus on parempi vaihtoehto kuin pakotettu alatiesynnytys, joka altistaa hankalalle psyykkiselle traumatisoitumiselle (Cigoli ym. 2006, Soderqvist ym. 2006).

Synnytyslääkäreiden suhtautumista äidin pyynnöstä tehtäviin keisarileikkauksiin on tutkittu myös muissa maissa (Habiba ym. 2006). Maakohtaiset erot ovat merkittäviä. Myönteisesti äidin pyyntöön synnyttää keisarileikkauksella ilman erityistä syytä suhtautuu 15 - 79 % synnytyslääkäreistä. Luvut ovat suurimmat Saksassa ja Britanniassa ja pienimmät Espanjassa ja Ranskassa. On kuitenkin huomattava, että muualla kuin Pohjoismaissa ei synnytyspelkoa ole perinteisesti hoidettu mitenkään. Pohjoismaista Ruotsi oli mukana kyselytutkimuksessa, ja siellä noin puolet vastanneista (49 %) toimisi äidin pyynnön mukaisesti.
Suomessa aiheesta ei ole käyty yleistä keskustelua.


Artikkeli kokonaisena: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96817&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=keisarileikkaus

Siis turvallista vai ei turvallista?



”Keisarileikkaus on terveelle synnyttäjälle yleensä turvallinen.”
(KIRSI KUISMANEN, erikoislääkäri, vs. apulaisopettaja, JUKKA UOTILA, LT, erikoislääkäri, osastonylilääkäri, PERTTI KIRKINEN, professori, ylilääkäri, TAYS:n naistenklinikka) 

 
Keisarileikkaus on synnyttäjälle turvallinen niin kauan kuin syy leikkaukseen on fysikaalinen. Keisarileikkaus on hirvittävän iso ja kivulias toimenpide, jossa on runsaasti vakavia komplikaatioriskejä niin kauan kuin syy leikkaukseen on psyykkinen. Keisarileikkaus tehdään silloin, kun alatiesynnytys ei syystä tai toisesta onnistu. En ymmärrä. 

 
X on hyvä. X on sittenkin paha. X on ainakin huonompi kuin Y. Paitsi jos Y ei ole hyvä niin X on parempi. Toisin sanoen X on huonompi Y:tä siihen saakka, kunnes Y onkin huonompi X:ää. 

 
En tiedä teistä, mutta minusta tämä haisee ristiriidalle. 

 
Alla lisää netistä poimittuja mielenkiintoisia juttuja, mielipiteitä ja Valviran huomautuksia. Kaikki löytämäni Valviran tapaukset liittyvät muuten alatiesynnytyksiin, joissa vauva olisi voitu pelastaa sektiolla tai muihin ongelmiin, jotka liittyvät alatiesynnytyksiin. Ei yhtä ainoata pieleen mennyttä sektiota. Ihan vaan noin hienoisena huomautuksena.

________________________________________________________


Tosiasia on, että kaikkia alatiesynnytyksestä aiheutuvia vaurioita ei kirjata synnytykseen liittyviksi. Esim.iso osa hapenpuutteesta ja muista alatiesynnytyksen aiheuttamista komplikaatioista tulee esille vasta lapsen kasvun ja kehityksen myötä.

Kaikkia vaurioita ei todeta/voi todeta heti synnytyksen yhteydessä eikä niitä siten myöskään kirjata synnytyksestä johtuviksi. Tämä vääristää tilastoja aika tavalla! Aivovauriot, kehityshäiriöt ja ADHD diagnoosit todetaan sitten myöhemmin neuvolassa ja koulussa. Sitten kyllä syyksi ja vamman aiheuttajaksi kelpaa synnytyksen yhteydessä tapahtunut hapenpuute ja aivovaurio vaikka synnytyksen yhteydessä niistä ollaan suut supussa ja vähätellään alatiesynnytyksen riskejä.


Sektio säästää vauvan synnytyksen aiheuttamilta aivovaurioilta, olkapunoksen repeämiltä ym. ja äidin virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyn häiriöiltä tai pysyviltä vioilta, joita sitten paikkaillaan leikkauksella! 

 
(http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=322361)

_________________________________________________________________

Sikiön sykekäyrää ei aina tulkita oikein

Uutispalvelu Duodecim/Sirpa Norri

Sikiön sykekäyrän oikeaoppinen tulkinta näyttää olevan synnytyssairaaloissa osittain puutteellista. Osa sikiöiden vaikeista hapenpuutevahingoista olisikin tuoreen tutkimuksen mukaan vältettävissä, jos lääkärit osaisivat tulkita sykekäyrää nykyistä paremmin. Vaikea hapenpuute synnytyksessä aiheuttaa usein paitsi lasten menehtymisiä synnytykseen myös vammautumista.

Potilasvakuutuskeskuksen vahingontorjuntatyöryhmä on selvittänyt synnytyksen yhteydessä tapahtuneita sikiön hapenpuutevahinkoja 15 vuoden ajalta. Tuona aikana keskukseen tehtiin lähes parisataa vahinkoilmoitusta, joista runsaat puolet johti korvauksiin.

Vastaavana ajanjaksona Suomessa oli kaikkiaan lähes 950 000 synnytystä, joten vahinkoilmoitukset ovat harvinaisia, joskin vahingot vakavia. Sikiön vaikeaa hapenpuutetta esiintyy arvioiden mukaan 0,5-2 prosentissa kaikista synnytyksistä. Tästä kuitenkin vain pieni osa eli muutama prosentti tapahtuu synnytyshetkellä.

Yhdysvalloissa jopa 70 prosenttia synnytysvahinkosyytteistä liittyy sikiön sykekäyrän väärään tulkintaan

- Korvausta maksettiin 104 lapsesta. Neljäkymmentä prosenttia menehtyi synnytyksen aikana hapenpuutteeseen ja suuri osa eloonjääneistä sai neurologisia vaurioita kuten cp-vammoja. Kolmisen prosenttia lapsista selvisi terveinä, tutkija, lääketieteen lisensiaatti Minna Kuusisto kertoo.

Vahinkoja näytti sattuvan niin yliopisto- kuin keskus- ja aluesairaaloissakin sekä terveyskeskuksissa. Kaikissa synnytyksissä oli mukana kätilö ja suuressa osassa synnytyksistä konsultoitiin myös lääkäriä. Lääkärien ammattistandardi toteutui vain viidenneksessä synnytyksistä, joissa todettiin korvattavia potilasvahinkoja.

Äidit olivat keski-iältään vähän yli 30-vuotiaita ja 58 prosenttia oli ensisynnyttäjiä. Heillä ei näyttänyt olevan mitään yhteistä, sikiön hapenpuutteesta varoittavaa tekijää. Runsas kymmenes synnytyksistä oli kaksois- ja kolmoisraskauksia.

Synnytyssairaalaan tullessaan kaikki sikiöt olivat hyväkuntoisia ja lasten syntymäpaino ja -pituus vastasivat normaaleja. Hapenpuutteesta kärsineistä lapsista yli 60 prosenttia oli poikia. Poikien on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan synnytyksissä tyttöjä hieman heikommalla.

- Sikiön sykekäyrä tulkittiin tai siihen reagoitiin virheellisesti yli 90 prosentissa synnytyksiä, joissakin tapauksissa sykekäyrä puuttui kokonaan. Synnytyksiä hoitavien lääkäreiden koulutuksessa tulisikin nykyistä enemmän opettaa ja kerrata poikkeavan sikiön sykekäyrän havaitsemista ja siihen reagointia puuttumalla tarvittaessa synnytyksen kulkuun.

Nyt valmistunut tutkimus koskee pelkästään sellaisia sikiön hapenpuutevahinkoja, joista on tehty vahinkoilmoitus Potilasvakuutuskeskukseen. Kaikkien maassa sattuneiden hapenpuutevahinkojen määrästä ei vielä ole valmiina tilastoa, mutta se valmistunee lähiaikoina Stakesissa. Tällöin selviää, kuinka usein vanhemmat jättävät tekemättä ilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen.



__________________________________________________________________


Päivystävän lääkärin olisi pitänyt tehdä keisarinleikkaus

25.3.2009
Valviran huomautus, Dnro 112/05.01.04.00/2009

Nainen kanteli synnytyksensä hoidosta. Terve 34-vuotias ensisynnyttäjä hakeutui verenpaineen nousun vuoksi keskussairaalan äitiyspoliklinikalle. Hänet otettiin osastoseurantaan ja synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden (42+1 rvk), verenpaineen nousun ja lapsiveden vähyyden vuoksi.

Sikiön sydänäänet laskivat osastolla kardiotokografia-seurannassa, minkä vuoksi synnytystä edistettiin puhkaisemalla sikiökalvot. Sikiön vointia alettiin seurata samalla STAN-laitteen avulla. Sikiön sykekäyrä oli aluksi normaalia, mutta noin tunnin kuluttua kalvojen puhkaisusta, klo 22.08, sikiön sykekäyrään alkoi tulla vaihtelevia pitkittyneitä sykkeen hidastumisia. Hidastumien välillä sikiön sykekäyrä kuitenkin parani eikä STAN-laite hälyttänyt. Kätilö ilmoitti sykkeen laskuista päivystävälle lääkärille. Vähän ennen klo 3.00:a ilmaantui kaksi pitkittynyttä sykkeen hidastumisjaksoa, jonka jälkeen STAN-laite hälytti ST-tapahtumaa (T/QRS-peruslinjan nousu 0,06).

Päivystävä lääkäri totesi, että kohdunsuu oli 8 cm auki ja päätti jatkaa synnytystä sykelaskuista ja ST-tapahtumasta huolimatta. Virtsarakon katetroinnin jälkeen noin klo 4.20 sikiön syke laski pysyvästi tasolle 60 lyöntiä/minuutti. Päivystävä lääkäri tuli paikalle ja totesi, että kohdunsuu oli täysin auki. Hän päätti tehdä imukuppisynnytyksen ja klo 4.42 syntyi eloton, pulssiton ja hengittämätön lapsi (0 Apgarin pistettä). Lääkäri ja kaksi kätilöä aloittivat lapsen elvytyksen. Myös lastenlääkäri tuli paikalle, mutta elvytys ei tuottanut tulosta ja lapsi todettiin kuolleeksi 25 minuutin iässä.

Valviran naistentautien ja synnytysten alan asiantuntijan mukaan sikiön sykekäyrä oli aluksi normaalia. STAN-laitteen antaman hälytyksen aikaan klo 3.02 sikiön sykekäyrä oli kuitenkin patologinen ja synnytyksen kulkuun olisi tuolloin pitänyt puuttua. Koska kohdunsuu ei ollut vielä täysin auki ja sikiön tarjoutuva osa oli korkealla, olisi päivystävän lääkärin pitänyt tehdä keisarinleikkaus. Näin toimimalla lapsen kuolema olisi mahdollisesti voitu välttää.

______________________________________________________________

Sikiön seuranta puutteellista synnytyssaliin pääsyn viivästyessä

17.12.2009
Valviran huomautus, Dnro 82/05.01.04.00/2009

Nainen kanteli synnytyksensä hoidosta. Terveen ensisynnyttäjän synnytys käynnistettiin raskauden yliaikaisuuden vuoksi raskausviikolla 42+2. Nainen sai synnytyksen käynnistämiseen Cytotec-lääkettä (misoprostoli) kahtena eri päivänä. Kolmantena aamuna otettu sikiön sykekäyrä (KTG) oli monotonisempi (sykevaihtelu vähentynyt) kuin aiemmat käyrät ja siinä oli yksi sykelasku tasolle 80 lyöntiä minuutissa.

Erikoislääkäri tutki naisen ja totesi, että kohdunsuu oli auki kahdelle sormelle. Hän määräsi naisen siirrettävän synnytyssaliin oksitosiini-infuusion aloittamista ja kalvojen puhkaisua varten. Koska kaikki synnytyssalit olivat täynnä, joutui nainen odottamaan synnytyssalin tyhjentymistä ja siivoamista noin 3,5 tuntia. Ko. odotusaikana sikiön sydänääniä ei rekisteröity ollenkaan. Synnytyssaliin siirron jälkeen kätilöt eivät saaneet rekisteröityä sikiön sydänääniä ja kutsuivat paikalle erikoislääkärin, joka puhkaisi sikiökalvot. Lapsivettä tuli vähän ja se oli kellertävän ruskeaa, paksua puuroa. Sikiön sydänääniä ei saatu rekisteröityä kohdun sisäiselläkään anturilla. Ultraäänitutkimuksessa sikiön todettiin kuolleen ja nainen synnytti alateitse kuolleen lapsen.

Valvira totesi, että erikoislääkäri määräsi naisen asianmukaisesti synnytyssaliin tarkempaa seurantaa ja synnytyksen käynnistämistä varten sikiön poikkeavan sykekäyrän vuoksi. Valviran naistentautien ja synnytysten alan asiantuntijan mukaan nainen olisi pitänyt jättää jatkuvaan KTG-monitorointiin siksi aikaa, kunnes siirtyminen synnytyssaliin olisi ollut mahdollista. Tällöinkään sydänääniä ei olisi pitänyt rekisteröidä 3,5 tuntia, vaan kalvojen puhkaisu olisi pitänyt tehdä ensitilassa niin, että sikiön sydänääniä olisi voitu rekisteröidä sikiön päähän asennettavan anturin avulla.

Valvira yhtyi asiantuntijansa kantaan ja totesi, että kätilön olisi myös tullut kiirehtiä naisen siirtoa synnytyssaliin. Näin toimimalla sikiön voinnin huononeminen olisi todennäköisesti huomattu ja sikiön menehtyminen olisi mahdollisesti voitu välttää. Valvira totesi myös, että mikäli potilas tarvitsee välitöntä seurantaa tai hoitoa synnytyssalissa, tulee potilaan hoito järjestää viiveettömästi niin, että sekä sikiön että äidin hyvinvointi voidaan turvata.

_________________________________________________________

Sikiön hartiat juuttuivat kiinni synnytyksessä

2.8.2010
Valviran huomion kiinnittäminen, Dnro 911/05.01.04.00/2009
2.8.2010

Nainen kanteli synnytyksensä hoidosta. Hän oli terve uudelleensynnyttäjä, joka oli synnyttänyt aiemmin 3,5 kg ja 3,8 kg painavat lapset. Neuvolassa todettiin raskausviikolla 32 kohdun pohjan korkeuden (SF-mitta) olevan suuri (yli 2 standardipoikkeama keskikäyrästä). Tämän vuoksi tehtiin raskausviikolla 33 sokerirasituskoe, joka oli normaali. Lääkäri A:n ja terveydenhoitajan tekemät kohdun pohjan mittaustulokset poikkesivat toisistaan. Terveydenhoitaja konsultoi poikkeavan suuren SF-mitan vuoksi lääkäri B:tä raskausviikolla 37+4. Raskautta päädyttiin edelleen seuraamaan neuvolassa, eikä lähetettä äitiyspoliklinikalle tehty vaikka SF-mitta oli huomattavan suuri kaikilla loppuraskauden neuvolakäynneillä.

Synnytys käynnistyi spontaanisti raskausviikolla 40. Kohdunsuu oli synnyttämään tullessa 6 cm auki ja synnytys edistyi normaalisti. Sikiön pää saatiin syntymään normaalisti, vaikka se olikin tiukassa. Hartioiden ulosauttoa jatkettiin poikkipöydällä ja päivystävä lääkäri C pyydettiin paikalle. Lääkäri C yritti hartioiden ulosauttoa kaikin tavanomaisin keinoin. Kun tavanomaiset keinot eivät auttaneet, hän yritti vapauttaa takimmaisen hartian ja työntää pään takaisin kohtuun (Zavanellin manööveri). Kun mikään ei auttanut, lääkäri C teki lopulta symfyseotomian (häpyluiden irrottaminen toisistaan), jonka jälkeen saatiin syntymään 5800 g painava lapsi. Lapsi oli synnyttyään täysin eloton ja veltto (Apgar-pisteet 0). Lapsen elvytys aloitettiin välittömästi ja hänet siirrettiin tehohoitoon. Lapsella todettiin vaikea-asteinen hapenpuutteesta johtuva aivovaurio ja hän kuoli muutaman vuorokauden iässä. Synnyttäjällä todettiin synnytyksen jälkeen virtsatievaurioita, jotka hoidettiin päivystysleikkauksilla.

Valviran pysyvän asiantuntijan mukaan loppuraskauden seurannassa neuvolassa epäiltiin suurikokoista sikiötä, koska SF-mitta oli selvästi yläkäyrän yläpuolella. Lähete äitiyspoliklinikalle olisi ollut aiheellinen, mutta lähetettä ei tehty. Sikiön poikkeuksellisen suuri koko olisi mahdollisesti todettu äitiyspoliklinikan ultraäänitutkimuksessa ja synnytys olisi tällöin todennäköisesti päädytty hoitamaan suunnitellulla keisarileikkauksella, jolloin vahinko olisi vältetty. Selvitysten mukaan alueen sairaala oli ohjeistanut neuvoloita lähettämään synnyttäjän äitiyspoliklinikalle, mikäli SF-mitan kasvu oli nopeutunut tai kohtu oli palpoiden suuri. Tätä ohjetta ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut noudatettu.
Valvira yhtyi pysyvän asiantuntijansa kantaan, jonka mukaan raskauden seuranta neuvolassa ei ollut kaikilta osin asianmukaista. Valvira katsoo, että nainen olisi pitänyt lähettää äitiyspoliklinikalle raskausviikolla 37+4, koska SF-mitta oli tällöin toisen kerran huomattavasti yläkäyrän yläpuolella. Terveydenhoitaja ja lääkäri B päätyivät kuitenkin seuraamaan raskautta edelleen neuvolassa. Valvira katsoi, että terveydenhoitajan olisi pitänyt lähettää nainen äitiyspoliklinikalle raskausviikolla 37+4 tai viimeistään sen jälkeen olleilla neuvolakäynneillä, jolloin SF-mitta oli edelleen huomattavasti yläkäyrän yläpuolella. Valvira totesi, että lääkäri B:n olisi tullut ohjata lähettämään nainen äitiyspoliklinikalle, kun terveydenhoitaja konsultoi häntä. Lääkäri B:n olisi myös pitänyt tehdä antamastaan konsultaatiovastauksesta asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät.

Valvira kiinnitti edellä olevan perusteella terveydenhoitajan ja lääkäri B:n huomiota äidin lähettämiseen äitiyspoliklinikalle poikkeavan suuren kohdunpohjan mittaustuloksen vuoksi sekä lääkäri B:n huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen tekemiseen konsultaatiovastauksesta.
__________________________________________________________

Puutteita sairaalan valmiudessa hätäkeisarileikkaukseen ja kohdun repeämän diagnosointiin

Valvira, huomion kiinnittäminen 7.6.2010

Nainen kanteli synnytyksensä hoidosta. Hän oli terve toissynnyttäjä, joka oli synnyttänyt aiemmin suunnitellulla keisarileikkauksella epäillyn ahtaan lantion vuoksi. Nainen kävi äitiyspoliklinikalla synnytystavan suunnittelussa, missä ei todettu estettä alatiesynnytykselle. Synnytys käynnistettiin Cytotec-lääkeellä raskausviikolla 39+5 epäillyn ahtaan lantion vuoksi. Synnytys käynnistyi ja edistyi normaalisti. Sikiön sydänääniä seurattiin STAN-laitteen avulla. Klo 21.23 laite hälytti, mutta sikiön sykekäyrä oli hyvä ja synnytyksen seuraamista jatkettiin. Klo 23 maissa sykekäyrän vaihtelu väheni ja siihen alkoi tulla supistusten jälkeisiä laskuja. STAN-laite ei kuitenkaan hälyttänyt. Kohdunsuu oli täysin auki klo 23.51 ja ponnistaminen aloitettiin klo 00.07. Klo 00.35 STAN-laite hälytti ja päivystävä lääkäri kutsuttiin paikalle. Koska sairaalan leikkaustiimi päivysti kotona, eikä välitöntä mahdollisuutta hätäkeisarileikkaukseen ollut, lääkäri päätti käyttää imukuppia. Sikiön pää seurasi koevedolla, mutta kuppi irtosi ja takapäivystäjä hälytettiin paikalle. Takapäivystäjä päivysti kotona, mutta tuli paikalle nopeasti ja sai lapsen syntymään klo 01.00.

Lapsi syntyi huonokuntoisena. Hänet vietiin virvoittelun jälkeen teho-osastolle, jossa todettiin vaikea aivovaurio hapenpuutteen seurauksena. Lapsi menehtyi sittemmin puolen vuoden iässä. Äidillä oli synnytyksen jälkeen epätavallisen kovia vatsakipuja. Hänellä todettiin neljäntenä synnytyksen jälkeisenä päivänä vatsaontelon tähystyksessä kohdun repeämä ja kohdun vieressä verenpurkauma. Hän sai hoidoksi kipulääkkeitä ja antibiootteja. Verenpurkauma kuitenkin kasvoi ja viidentenä synnytyksen jälkeisenä päivänä tehtiin kohtuvaltimon embolisaatio verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Tämän jälkeen naisen vointi koheni.

Valvira totesi hankkimaansa asiantuntijalausuntoon yhtyen, että alatiesynnytyksen valinta synnytystavaksi oli asianmukaista. Synnytyksen käynnistämistä ei voitu pitää täysin perusteltuna, mutta ei myöskään virheellisenä toimintana. Asiantuntijan mukaan sykekäyrä ei klo 23 maissa edellyttänyt välitöntä keisarileikkauspäätöstä. Sykekäyrässä kyseessä olleiden muutosten vuoksi otetaan yleensä sikiön päästä ns. mikroverinäyte sikiön hapetuksen tutkimiseksi. Sairaalassa ei ko. ajankohtana kuitenkaan ollut siihen mahdollisuutta. Sykekäyrä oli asiantuntijan mukaan ponnistusvaiheen alkaessa vielä hyväksyttävä alatiesynnytyksen jatkamiselle. Sykekäyrä muuttui kuitenkin patologiseksi ponnistusvaiheen aikana ja STAN-laite hälytti klo 00.35. Valvira totesi, että imukuppiulosauttoon ryhtyminen oli asianmukaista, koska sairaalassa ei ollut mahdollisuutta tehdä hätäkeisarileikkausta

Valvira katsoi, että imukuppiulosautto venyi jonkin verran johtuen siitä, että takapäivystäjä jouduttiin kutsumaan paikalle ja koska takapäivystäjä sairaalan käytännön mukaisesti päivysti kotona.
Valvira katsoi, että synnytystoimintaan osoitetut resurssit sairaalassa olivat puutteelliset. Valviran käsityksen mukaan keskussairaalatasoiseen synnytystoimintaan kuuluu ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarileikkausten tekemiseen ja sikiön hapetuksen tutkimiseen. Nämä puutteet vaikuttivat todennäköisesti merkittävissä määrin syntyneen lapsen hapenpuutteen vaikeusasteeseen. Sairaala on sittemmin muuttanut synnytyskäytäntöjään siten, että sairaalassa on ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarileikkauksen tekemiseen ja sikiön hapetuksen tutkimiseen. Valvira totesi, että kohdun repeämän diagnosointi viivästyi ja kiinnitti tämän vuoksi synnytystä hoitaneen lääkärin huomiota huolellisuuteen synnytyksen jälkeisen vatsakivun diagnosoinnissa. Valvira katsoi, että kohdun repeämän ja kohtuvaltimon vuodon hoitoa ei voida pitää virheellisenä. Valviran käsityksen mukaan kohdun toimintakyky olisi kuitenkin todennäköisesti ollut parempi tulevia raskauksia ajatellen, mikäli kohdun repeämä olisi hoidettu kirurgisesti.

______________________________________________________

Synnytysten järjestämisestä päivystysaikana

18.8.2009
Dnro 1272/05.01.03.08/2009
Päätös annettu 1.7.2009

Valvira tutki saamansa lausuntopyynnön johdosta naisen synnytyksen hoidon asianmukaisuutta keskussairaalassa. Asian tutkimisen yhteydessä tuli esille, että keskussairaalassa ei tapahtumahetkellä (vuonna 2006) ollut mahdollisuutta tutkia sikiön hapetusta (mikroverinäytettä) päivystysaikana ja että hätäkeisarinleikkauksen tekemiseen ei ollut välitöntä mahdollisuutta, koska leikkaussalihenkilökunta päivysti kotonaan.

Valvira katsoi, että nämä puutteet vaikuttivat todennäköisesti merkittävissä määrin syntyneen lapsen hapenpuutteen vaikeusasteeseen kyseisessä tapauksessa.
Valvira yhtyi pysyvän asiantuntijansa kantaan, jonka mukaan synnytysten turvallinen hoito edellyttää mahdollisuutta sikiön hapetuksen tutkimiseen kaikkina vuorokauden aikoina ja että hätäkeisarinleikkauksen suorittaminen riittävän nopeasti vaarantuu silloin, kun leikkaussalihenkilökunta päivystää kotonaan. Valvira totesi käsityksenään, että keskussairaalatasoiseen synnytystoimintaan kuuluu ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarinleikkausten tekemiseen ja sikiön hapetuksen tutkimiseen.

Valvira selvitti omasta aloitteestaan kyseisen sairaalan synnytystoiminnan järjestämistä. Selvitysten mukaan keskussairaala oli sittemmin muuttanut synnytystoimintansa järjestämistä niin, että siellä oli päivystysaikana mahdollisuus tutkia sikiön hapetus sikiön päänahasta otettavalla mikroverinäytteellä. Sairaala oli muuttanut myös päivystysjärjestelyjään niin, että sairaalan tiloissa päivysti aina yksi gynekologi ja leikkaustiimi ympäri vuorokauden. Myös lastentautien osalta sairaalassa oli jatkuva päivystys. Selvitysten mukaan sairaalassa oli hyvä valmius hätäkeisarinleikkausten tekemiseen. Vuonna 2008 kaikissa kyseisessä sairaalassa tehdyissä hätäkeisarinleikkauksissa lapset syntyivät alle kymmenessä minuutissa hätäkeisarinleikkauspäätöksen tekemisestä.
Valvira katsoi selvitysten perusteella, että valmius hätäkeisarinleikkausten tekemiseen ja sikiön hapetuksen tutkimiseen päivystysaikana oli järjestetty mainittujen muutosten jälkeen keskussairaalassa asianmukaisesti.

________________________________________________________
 Btw. Ei, en muuta jokaisessa kirjoituksessa muotoiluja tieten tahtoen. Ilmeisesti blogi ei juuri välitä minun haluistani, vaan tekee omat muotoilupäätöksensä tahdostani riippumatta. Vaikka tän pitäisi olla MUN blogi. Sinäkin Brutukseni.