Minä

Minä

tiistai 15. maaliskuuta 2011

No kannattiko?


No kannatti. Olin valmistautunut niin hyvin kuin tuntemattomaan pystyy, mistä johtuen koko operaation eri vaiheet tuntuivat tutuilta. Koin voimakkaasti saavani sellaisen synnytyksen kuin toivoinkin, vauvalle ja minulle turvallisen, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Olen onnellinen, että olen saanut nyt kokea kummankin tavan synnyttää ja molemmat ovat olleet hyviä. Kummassakin on ollut puolensa ja kannattajansa, hyvistä syistä. Itselleni jälkimmäinen, leikkaus, oli lempeämpi. Henkilökohtaisesti jos saisin vielä kolmannen lapsen, haluaisin synnyttää tämän sektiolla. 

Lyhyesti leikkauksen kulusta. Oli ihanaa ja hieman hämmentävää suunnitella synnytys niin tarkasti. Esikoinen ja eläimet vietiin hoitoon jo edellisenä iltana, joten viimeinen ilta oli aikaa rauhoittua tulevaan. Omituista kyllä, sain nukuttua loistavasti yöni. Aamulla aikaisin lähdimme sairaalaan, jossa pääsimme heti valmisteluun. Kätilö oli ystävällinen, samoin muu henkilökunta, peloistani huolimatta. Leikkaava ja anestesialääkäri viittasivat pelkosektioon tyyliin ”eikö sua kukaan saanut järkiinsä”, mutta tähän olin henkisesti valmistautunut. Mikään valmisteluissa ei sattunut, ei tuntunut ikävältä eikä jännittänyt. Hyvä kätilö auttoi paljon omalla reippaalla persoonallaan. Tyhmimmältä tuntui olla kärrättävänä sängyssä leikkaussaliin ja olla ylipäätään ns. palveltavana sängyssä maaten. (Hassua kyllä, kannatan aktiivista synnytystä. Alatiesynnyttäessä halusin kävellä ja olla pystyssä ja aktiivinen niin pitkälle kuin mahdollista. Pidän käsittämättömänä synnyttäjiä, jotka makaavat sängyssä avautumisvaiheen ja ponnistavat makuullaan. Kuten näkyy, asiat eivät siis ole ihan mustavalkoisia…)

Jos valmistelut sujuivat sutjakkaan, se ei ollut mitään leikkaussalin vauhtiin. Olin odottanut kovasti, että tässä synnytyksessä saan olla läsnä ja tietoinen eri vaiheista, toisin kuin alateitse synnyttäessä, jolloin olin niin sumussa kivusta ja ilokaasusta etten muista loppuvaiheista (ja siten tärkeimmistä hetkistä) juuri mitään. Sektiossa olin hyvin tietoinen kaikesta, mutta kokemuksena se jäi toki lyhyeksi. Kaikki oli niin nopeasti ohi. Pöydälle, epiduraali, johtoja ja piuhoja joka puolelle, verho eteen, möyhäämistä vatsan seudulla, kinainen vauva suudeltavaksi, hetkellinen huono olo kohdun puhdistuksen yhteydessä, möyhäämistä, puudutuksen häviämisen yhteydessä koveneva kipu, heräämöön, lääkettä ja kivun häviäminen, mukavaa jutustelua henkilökunnan kanssa, reilun tunnin päästä osastolle. Aikaa meni kokonaisuudessaan reilu pari tuntia siitä kun kävelin sairaalan ovista sisään siihen kun olin osastolla. Sitten sain lapsen syliini ja siihen se liimaantui koko sairaalassa olon ajaksi. 

Olin valmistautunut myös ikäviin puoliin, lukenut kauheimmat nettikeskustelut ja kuunnellut viisaampiani. Onneksi omalla kohdallani todennäköisyydet pitivät paikkaansa ja kaikki meni kuin oppikirjoissa: leikkaus meni loistavasti, kivut olivat kohtuulliset ja suorastaan mitättömät verrattuna alatiesynnytyksen vastaaviin, pystyin helposti vierihoitamaan vauvaa läpi vuorokauden, vauva voi hyvin ja imetys lähti käyntiin ajallaan, kotiuduimme pikaisesti kahden yön jälkeen, arki esikoisen ja vauvan kanssa sujuu mukavasti. Reilu viikko leikkauksen jälkeen ongelmana on muistaa että on ylipäätään kokenut leikkauksen, jottei elä liian huolettomasti.

En silti halua kaunistella tai uskotella, että sektio olisi täydellisen taivaallista lomailua. Ensinnäkin tämä oli minun kokemukseni, jokaisella on omansa ja toisille on sattunut ikävämpiä asioita. Ihan niin kuin toisille on sattunut ikävämpiä alatiesynnytyksiäkin. Leikkauspäivänä sattui kovasti ja muutamana päivänä sen jälkeen melko paljon. Siksi söin lääkkeitä runsaasti niin kauan kuin siltä tuntui. Kotona oli vaikeaa löytää riittävän löysiä vaatteita ja kombinaatio leikkaushaava-jälkisupistukset-ummetus-nouseva maito ja kipeät nännit-yskähdykset-mahaan iltaisin piikitettävä verenohennuslääke olivat hetkellisesti aika paljon ikäviä tuntemuksia samalle vartalolle. Vauvan hoito sujui hienosti, mutta esikoiselle oli ensimmäisen viikon ajan haastavaa tarjota riittävästi hellyyttä kun syli on täynnä vauvaa tai haavaa. 

Alatiesynnytys oli nopeahko, erittäin kivulias ja melko ahdistava monin tavoin. Epiduraalista ja lääketieteellisestä näkökulmasta onnistuneesta luonteestaan huolimatta. Se oli myös voimakkaampi, ennakoimattomampi ja mieleenpainuvampi. Se oli kiinnostava, ravisuttava, aktiivinen, järkyttävä, pelottava, hellyttävä, helpottava, ajatuksia herättävä, tunteita nostattava, hyvä ja huono, omalla tavallaan. Se oli hirveän paljon kaikkea. Siitä kesti toipua henkisesti ja fyysisesti viikkoja, jollei kuukausiakin. Olen onnellinen että sain esikoiseni niin. 

Sektio oli nopea, hieman kivulias ja aika miellyttävä. Se oli ennalta suunniteltu, turvallisen oloinen ja kliininen. Siitä ei oikeastaan ole paljoa sanottavaa, se oli niin kuin ajattelinkin sen olevan. Lyhyt leikkaus jonka jälkeen pääsin hoitamaan vauvaa. Vaikka lääkärit muuta väittävät, minulle se oli helppo tapa saada lapsi. Olen hyvin onnellinen että sain kakkoseni niin.

Olen edelleen sitä mieltä, että kokemieni kahden synnytystavan lisäksi on olemassa kolmas tapa: mahdollisimman luonnollinen synnytys. Jos haluaisin kolmannen lapsen ja jos olisin rohkea, haluaisin ehkäpä kokea myös sen. Lähinnä siksi että arvoni ja ajatukseni ovat eniten sen puolesta. Myönnän kuitenkin auliisti heikkouteni, epäluottamukseni itseeni, kivun pelkoni, hallitsemisen tarpeeni ja monet muut ongelmani ja siten tiedän, etten luultavasti loppusuoralla uskaltaisi sitä kokeilla. Harmi sinänsä.

Jätän blogini nyt tähän. Tästä on ollut itselleni hurjasti hyötyä, toivottavasti myös muille. Ennen kaikkea toivon että olen onnistunut herättämään ajatuksia, puolesta ja vastaan. Toivon kaikille blogini lukijoille hyviä synnytyksiä, itse valitsemallaan tavalla.

Hyviä artikkeleita


Alla olevat Duodecim -lehden artikkelit koskevat lähinnä synnytyspelkoa. Niissä on paljon mielenkiintoista pohdittavaa, suosittelen tutkailemaan tarkemminkin.

Itseäni on matkan varrella käynyt harmittamaan kovasti se, että äidin toiveesta tapahtuvista elektiivisistä sectioista (sectio/sektio, keisarileikkaus/keisarinleikkaus...?) ei puhuta missään. Siis muista kuin pelkosektioista. Aihetta ei myöskään ymmärtääkseni ole Suomessa juuri tutkittu, millään tasolla. Ainakaan en ole itse törmännyt kuin muutamaan ohimennen mainittuun kommenttiin koko aiheesta. Ulkomailla aihetta on toki käsitelty julkisestikin melko paljon. Suomessa koko synnytyskeskustelu on.. no, yksioikoista ja kritiikitöntä propagandaa.

Viittasin aiemmin tilastoihin, joiden mukaan pelkosektion saaneiden naisten keski-ikä on yli 34 vuotta ja jotka ovat n. kolme kertaa useammin korkeakoulutettuja kuin muut synnyttäjät. Tähän tilastoseikkaan ja omiin kokemuksiini pohjaten veikkaisin, että kaikki pelkosektion saaneet eivät ole todellisuudessa "pelon" vuoksi sektioituja. Voin toki olla väärässäkin, mutta luulen, että monet pelkosektion alle määritellyt naiset ovat todellisuudessa halunneet sektion samantyyppisistä syistä kuin minäkin: koska kokevat sektion turvallisemmaksi vauvalle, koska haluavat varman, selkeän ja hallitun synnytyksen, koska eivät usko perinteisiin alatiesynnytyspropagandistien väitteisiin luonnollisuudesta ja minimaalisista riskeistä, koska eivät näe kivun kokemista äitiyden välttämättömänä osana eivätkä idolisoi alatiesynnytystä, koska pitävät oikeutenaan päättää omasta vartalostaan modernin yhteiskunnan ja tasa-arvon mukaisesti tai muusta vastaavasta syystä. Olen varma siitä, että todellisia sektion takana piileviä syitä on muitakin kuin synnytyspelko. Mitenkään sinällään sitä pelkoa itsessään väheksymättä.

Mikäli sektiotoiveen taustalla ovat muut syyt kuin synnytyspelko, pelon hoito sype-keskusteluilla on hukkaan heitettyä. Se, että synnytyspelko on nyky-Suomessa ainoa fysikaalisten syiden lisäksi hyväksyttävä syy saada sektio aiheuttaa luonnollisesti sen, että mistä tahansa syystä sektiota toivova äiti määritellään synnytyspelkoiseksi joko omasta tahdostaan tai lääkärien puolesta. Mikä puolestaan vääristää tilastoja ja toisaalta ohjaa keskustelua ja tutkimusta vääristyneeseen suuntaan.

Esimerkkinä minä itse. Minä jouduin tolkuttamaan monelle ammattilaiselle miten paljon pelkään synnyttää, jotta sain sektioni. Kävin läpi psykologit, kerroin ahdistuksistani, itkin ja paasasin miten kamala edellinen synnytykseni oli. En ehkä ihan täysin valehdellut, mutta en kyllä puhunut tottakaan. Vääristelin totuutta, esitin näkemykseni yhden kapean puolen ja jätin monta tärkeämpää asiaa kertomatta. Todellisuudessa syyt olivat ihan jossakin muualla, mutta en uskaltanut luottaa että mielipiteitäni kuunneltaisiin. Siksi tilastoissa olen nyt pelkosektion saanut, vahvan synnytyspelon vuoksi. Ärsyttävää. En minä olisi halunnut huijata ketään, mutta toisaalta halu saada sektio oli vahvempi kuin halu puhua täydellistä totta.

Tässä asiassa ei kuitenkaan edistytä mihinkään, ennen kuin koko kenttä suvaitsee nähdä muitakin totuuksia kuin sen yhden ainoan. Toivottavasti uudet sukupolvet rikkovat vanhat konventiot ja uskaltavat kyseenalaistaa jääräpäiset näkemykset. Toivon että rohkeita pioneereja löytyy niin lääkäreistä, kätilöistä kuin tutkijoista. Ehkä kuitenkin ennen kaikkea äideistä.


Synnytyspelkoa kannattaa hoitaa:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo92859&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=keisarileikkaus

Synnytyspelot ja niiden hoitaminen:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo91649&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=keisarileikkaus

Synnytyslääkärit synnytyksiä ”räätälöimään”:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo90086&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=keisarileikkaus

Raskaus ja synnytys Suomessa:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo80462&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=raskaus+ja+synnytys

Yleistä infoa:
http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11654