Kuultua vannoutuneen alatiesynnyttäjän ja luomuilijan suusta: ”Tämä on MUN päätös ja mun vartalo ja tällä toisella kertaa mä olen vielä varmempi omista näkemyksistäni. Mä en kestä, jos joku kätilö taas tulee ja sanoo että sun pitää tätä ja sun pitää tota. Mä tiedän itse parhaiten mitä mun vartalossa ja mielessä tapahtuu ja jos joku muu väittää muuta, niin se puhuu paskaa. Minuahan ei määräillä, niin tärkeä asia tää lapsensaaminen mun omilla ehdoilla on, että sitä ei kukaan pilaa multa yrittämällä tyrkyttää omia typeriä näkemyksiään. Mä luotan itseeni, tää on mun lapsi ja mä haluan sille parasta.”
Ihan kuin minun suustani.
Kuten terveydenhoitohenkilöstönkin kohdalla, älkää käsittäkö väärin. Kunnioitan ja arvostan alateitse synnyttäviä ihan täysillä, luomuilua kannatan kaikesta sydämestäni. Olen ehdottomasti sitä mieltä että alatiesynnytyksen tulee olla ensisijainen synnytystapa ja siihen tulee kannustaa lämpimästi ja ystävällisesti jokaista synnyttäjää. Ymmärrän äärimmäisen hyvin miksi luomuilija haluaa toimia niin kuin toimii ja se on minusta ihastuttavaa. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että sektion tulisi olla yksi vaihtoehto muiden joukossa, tasavertaisena ja arvostettuna.
Minä itse luomuilen. Olen kasvissyöjä, kuten sormiruoalla ruokittu tyttärenikin. Ostamme pääasiallisesti kaiken reiluna ja luomuna ja metsästän tuotteita myös tuottajatoreilta ja lähiruokaringeistä. Koiramme barffaavat. Käytämme kestovaippoja, kannamme lastamme liinoilla emmekä edes omista vaunuja. Ostan lähes kaikki vaatteemme kirpputoreilta ja suosimme käytettyä kaikessa mahdollisessa. Kierrätämme tiukasti, säästämme energiaa, kodissamme on ainoastaan eläimillä testaamattomia kemikaaleja. Suosimme julkisia kulkuvälineitä, minä en periaatteesta lennä ikinä. Arvomaailmamme mukaan huolehdimme hyvin, hyvin tarkasti, että kaikessa pienessä ja suuressa, arjessa ja juhlassa, valitsemme eläinystävällisimmän ja ekologisimman vaihtoehdon. Mieluiten vielä muillakin tavoilla eettisimmän.
Minä olen aivan hirvittävän kiinnostunut psykologiasta ja kaikesta lapsenkasvatukseen liittyvästä teoriatiedosta. Minulle tulee useita alan lehtiä ja luen paljon uusimpia tutkimuksia, seuraan lastensuojelun nykytilannetta ja pohdin loputtomasti kasvatuksen taustatekijöitä. Kannatan osallistuttamista, lapsentahtisuutta ja neuvottelua kantavina kasvatusmetodeinani. Keskustelen aiheista säännöllisesti niin varhaiskasvatuksen kuin psykologian ammattilaistenkin, ystävieni, kanssa. Mietin yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, kiintymyssuhdetta, parisuhteen vaikutuksia lapseen, yhteiskunnan vaatimien normien ja lapsen kunnioittamisen välistä häilyvää rajaa. Olen hoitanut lapsia teini-ikäisestä, suunnitellen samalla vuosikausia omia tapojani toimia, arvojani, käytäntöjä, keskusteluja, mielipiteitä. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa sukupuolten tasa-arvokeskustelu on syönyt liikaa huomiota lapsen oikeuksilta. Kysy mitä tahansa lapsista ja lapsen kasvatuksesta, minulla on aiheesta mietitty ja tarkkaan pohdittu mielipide.
Älä siis kuvittele, että ajattelen sektion olevan helppo ratkaisu tai etten olisi ajatellut miten päätökseni vaikuttaa esikoiseeni ja syntyvään lapseen. Minulle ei kukaan tule sanomaan, että oletpa valinnut kepein perustein noin itsekkään ratkaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti