Minä

Minä

perjantai 18. tammikuuta 2013

Erilainen doula

Niin vaan tarina jatkuu, vaikka napero on jo kohta kaksivuotias. Olen toiminut aina blogin aloittamisesta lähtien jonkinlaisena etädoulana monille raskaana oleville ja sektiota toivoville. Minulle on kirjoitettu niin Facebookin kuin blogin kautta, tutut ja tuntemattomat. Olen saanut kuulla hirvittäviä tarinoita lääkäreistä, jotka laittavat äidit lyttyyn riskipuheineen ja toisaalta sydäntäsärkevän kauniita tarinoita siitä, miten kunnioittavasti heitä on kohdeltu toisen lääkärin puolelta. Ja lohdutukseksi kaikille: jokainen äiti, jonka kanssa olen kirjoitellut on saanut sektionsa. Ihan joka puolella Suomea.

Olen tsempannut, surrut, lähettänyt hyvää karmaa ja halauksia, kertonut vinkkejä ja antanut ennen kaikkea tukea, loputtomasti tukea kaikille, jotka ovat sitä pyytäneet. Se on ollut ihanaa ja itkettävää, jännittävää ja tyydyttävää. On murheellista kuulla, miten moni törmää samanlaisiin tapauksiin kuin minä ensimetreilläni, mutta lohdullista, miten jokainen on tavalla tai toisella saanut tahtonsa läpi ja pienen nyyttinsä kainaloon. Yksikään sektio ei ole ollut ongelmallinen, jokaisen tarina on ollut kaunis ja uniikki ja synnytys on ollut onnellinen kokemus.

Tästä intoontuneena lähdin nyt mukaan Kotkan Ensi- ja turvakotiyhdistyksen doulatoimintaan. Uskon, että molemmat synnytykset kokeneena ja (uskokaa tai älkää!) kummankin synnytystavan suhteen neutraalina voin tukea monenlaisia synnyttäjiä. Ehkä osaamisalue painottuu enemmän synnytyspelkoon, mutta lähden myös positiivisin mielin tukemaan alatiesynnyttäjiä. Kummassakin tavassa kun on omat hyvät puolensa ja koko blogin keskiössä on aina ollut synnyttäjän tukeminen, alusta loppuun, hänen ikiomalla tavallaan.

Siispä sinä, joka pelkäät synnytystä tai mietit sektiota, ota rohkeasti yhteyttä. Etädoulaus toimii edelleen osoitteessa maria at vadelmapuu.fi. Ja sinä, joka mietit Kymenlaakson alueella doulan hankkimista omaan synnytykseen ihan livenä, ota yhteyttä Ensi- ja turvakotiliittoon. Yhdistyksellä on maailman ihanimpia doulia ja sinulle löytyy varmasti juuri oikeanlainen, ihana oma tukihenkilö synnytykseen.

Onnellista vuotta 2013 kaikille! (Ja uuden spostin päivitettyäni, onnellista uutta vuotta 2016 ;)!)

10 kommenttia:

  1. Eksyinpä taas tänne blogiisi. Ensimmäisen kerran täällä vierailin v. 2011 kun odotin esikoistamme ja alusta asti tiesin haluavani suunnitellun sektion, koska en uskonut alatiehen pystyväni lonkkaleikkausen, selän tapaturman ja lantion epäsuhdan takia. Naiivisti kuvittelin että kyllähän lääkärit nämä asiat tutkivat ja sen sektiopäätöksen helposti saan näillä syillä. Yllätys oli suuri kun äitipolin mieslääkäri tuomitsi minut jyrkästi ja kategorioi minut hysteeriseksi pelkopotilaaksi, joka ei kipua kestä. Hän kieltäytyi sektiota antamasta paikallisessa keskussairaalassa joten raskauden viime metreillä jouduin muuttamaan 300 km päähän appivanhempien luokse, jotta sain sektion. Tästä kaikesta jäi kauheat traumat ja vauvakuukaudet sujuivat sumussa, sainpa synnytyksen jälkeisen masennuksenkin. Vauvan ollessa 4 kk ikäinen, alkoi elämä pikkuhiljaa voittamaan taas, mutta olin vakuuttunut etten lapsia enää ikinä halua/uskalla tehdä. Yllätys oli suuri kun esikoisen ollessa 8 kk ikäinen, toinen lapsi yllättäen ilmoitti tulostaan. Alusta asti puhuin peloistani jotka jäivät viime kerralta, neuvolassa. Kävin niin neuvolopsykologilla kun pelkopolilla purkamassa tuntojani ja kaikkialta vakuutettiin että nyt tämän lapsen kohdalla saatte jäädä kotiin ja saatte täällä varmasti sektion. Eilen sitten olin (rv 32) aikaistetussa lääkärintapaamisessa, missä keskusteltiin sektiosta. Tai no, keskusteltiin ja keskusteltiin. Käynnin ainoa tarkoitus olikin se, että lääkäri yritti parhaansa mukaan minua puhua ympäri sektiosta, ja vähätteli kaikkia diagnooseja ja ilmoitti että pakkohan heidän on leikata jos en muuhun suostu, mutta on sitten oma vika jos jotain käy. Eli tälläkin kertaa joudumme kotoa lähtemään evakkoon, jotta saa asiallista hoitoa.

    VastaaPoista
  2. Hei, en tullut paljoa lukeneeksi blogia(täytyy katsoa jos joskus olis paremmin aikaa, pieni vauva täälläkin), mutta kommentoin nyt kuitenkin. Hienoa että olet ollut tyytyväinen sektiopäätökseen :) Itse synnytin reilu kaks kuukautta takaperin ja olo oli kylläkin että ei enää ikinä. Sen kun olen joillekki sanonu et seuraavat sektiolla niin on tullu kommenttia tyyliin "se unohtuu äkkiä", "kaikki on sanonu noin" jne jne.. Melkein tekis mieli vaatia se sektio tulevaisuudessa ihan vain näyttääkseen näille että olen tosissani. Sinänsä synnytys meni hyvin, alkoi vesien menolla ja supistukset alkoi säännöllisinä melko pian sen jälkeen. Lukuun ottamatta ikäviä tuntemuksia ennen spinaalia (olin jo aiemmin saanut kohdunkaulanpuudutteen), ja JÄRKYTTÄVÄÄ kipua ponnistuksen lopussa jollonka huusin vaan, niin kokemus oli peräti siedettävä. Mut oon varma et se lapsi olis siel vieläki ellei epparia olis tehty. Meillä ei nyt ole vielä seuraava suunnitteilla koska pitäis ensin opiskella, mutta kyllä sitä sitte tulee pelkäämään sitä järkyttävää kipua ponnistuksen lopuilla, ja entä jos päätyiskin imukuppiin jota taas kaverini kuvaili helvetilliseks kokemukseks. Kaikenlisäks kamalaa oli tunne että en saa sitä tulemaan en sitten millään, kaikkeni teen ja kätilö on vaan että vielävielävieläponnistaponnistaäkistääkistä. ARGH. Tulipas romaani.. Jos haluat käydä lukemassa nii oma synnytyskertomukseni löytyy blogistani.

    VastaaPoista
  3. Pahoittelut, etten ole vastannut aiemmin. Jostain syystä nämä kommentit menevät vanhaan spostiin, jota en lue kovin ahkeraan.

    Sekä Atialle että blossomille: jos haluatte lisää vertaistukea niin kirjoittakaa ihmeessä tuohon aktiivisempaan spostiini, jonka yllä mainitsinkin. Atia tarinasi kuulostaa tosi kurjalta ja olisi mukava kuulla, onko asia jotenkin edennyt. Eniten ketuttaa juuri tuo kurja suhtautuminen synnyttäjään ja tämän tunteiden ja huolien vähättely :(.

    t. Maria

    VastaaPoista
  4. Synnytin esikoiseni alateitse viime vuonna ja nyt odotan toista. Vaadin suunnitellun sektion ensimmäisen synnytyksen kokemusten perusteella (epäonnistunut kivunlievitys, pitkittynyt synnytys, riittävän vaikeat repeämät, joista kärsin edelleen). Olen lukenut blogiasi toivo sydämessä, tosin tiedän, että toivo on aivan liian mieto tunne siinä vaiheessa, kun edessä on pakkokäännytyskerrat. Kiitos, että olet kirjoittanut aiheesta.

    Pahimmalta tuntuu itsestäni se vähättely, jota ensimmäisen synnytyksen kokemus on tuonut. "Kyllä se sattuu kaikilla" on yleisin tuki, jonka olen saanut.

    VastaaPoista
  5. Hei.

    Missä kohtaa se sinun aktiivisempi sähköposti on mainittu? En onnistunut löytämään puusilmillä. :)

    Kiitos aivan mahtavasta blogista! Painiskelen juuri samojen asioiden kanssa, ja olen lähtenyt jo kolmesti itkien synnytyslääkärin huoneesta asian johdosta.

    VastaaPoista
  6. Moi. Sposti on tuossa yllä olevassa tekstissä, eli se maria.lansimies @ kymp.net, mutta nyt olen korjannut myös tämän kommenttiosuuksien tulon samaan spostiin (kommentit tulivat siis aiemmin vanhaan spostiin). Kaikki tulevat minulle nyt :). Laittele vaan viestiä, jos haluat jutella enemmän! Jaksamisia!

    VastaaPoista
  7. En tiedä, luetko enää näitä kommentteja. Vuonna 2012 blogisi oli läppärin suosikeissa, kun kovasta synnytyspelosta kärsivänä mietin, saanko sektion vai en. Onneksi en silloin tiennyt, että itsekin olit taistellut asiasta ilmeisesti KOKSin kanssa... Sain sektion ja sain sen ilman suurempaa taistelua :) tosin vauvankin todettiin lopulta olevan perätilassa.

    Nyt etsin blogisi uudelleen käsiini (tällä kertaa kännykän suosikeissa), kun odotan toista lastani. Tälläkin kertaa toivon sektiota ja tiedän sen myös saavani. Jostain syystä tällä kertaa se sektiokin kuitenkin pelottaa, vaikka ensimmäinen sektio sujuikin ihan oppikirjojen mukaan ja toivuin nopeasti. Blogillasi on rauhoittava vaikutus, joten käyn tsemppaamassa itseäni tätä kautta. Toivottavasti tälläkin kertaa saan blogisi avulla itseni rauhoittumaan, kuten ensimmäisellä kerralla :)

    Nyt raskausviikkoja on 29+2, joten kaipa se on ihan luonnollistakin alkaa tässä vaiheessa miettimään, miten se vauva sieltä ulos saadaan.

    -K

    VastaaPoista
  8. Hienoa että blogista on ollut apua :). Juttelin eilen yhden naisen kanssa, joka etsi tukea ja muistin vasta, että olen TAAS vaihtanut spostia. Nöyrin pahoitteluni siis, jos ja kun viestit ovat menneet ohi :(. Korjaan tilanteen saman tien. Onneksi eilinen rouva sai minut käsiinsä Vadelmatarhan kautta!

    VastaaPoista
  9. Hei :) Olen lukenut blogiasi aikanaan, itsellanikin on 4 sektiolla syntynytta lasta. Ajattelin etta saako taalla mainostaa vahan, meilla olisi tallainen viikko sitten perustettu upouusi fb-ryhma:

    Sektio & synnytyspelko/-trauma https://www.facebook.com/groups/sektio

    "Ryhma sektiolla synnyttaneille (etenkin ei-laaketieteellisista-syista eli suunnitellut pelkosektiot), sektion haluaville, synnytyspelkoisille ja synnytystraumaisille.
    Ryhman tarkoitus on jakaa tietoa ja kokemuksia sektiosta, antaa mahdollisuus keskustella synnytyspeloista ja traumaattisista synnytyskokemuksista, seka edistaa naisten oikeutta paattaa omasta ruumiistaan eli oikeutta valita itse vapaasti synnytystapansa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, hienoa että aiheesta löytyy tietoa Facessa ja vertaisjoukkoja hyvässä hengessä!

      Poista