Minä

Minä

torstai 10. helmikuuta 2011

Pelko pois, sinä saat sektion


Tulin, vaadin, sain. Ei se ihan helppoa ollut, mutta ei ehkä loppujen lopuksi myöskään niin kamalaa ja vaativaa kuin luulin. Suurin taistelu on käyty oman pään sisällä, että mitä jos ne ei sitten kuitenkaan sitä myönnä ja mitä jos ja jos. Vaikka alusta asti olen tiennyt että kyllä ne myöntävät, kunhan en lannistu. Toisaalta uskon että tästä kaikesta päänsisäisestä työstä on ollut hyötyä runsain mitoin. Voin vähintäänkin rehellisesti ja itseeni tyytyväisenä todeta, että olen valmistautunut sektiooni niin kiitettävästi kuin etukäteen voi. Loppu on minusta riippumattomista tekijöistä kiinni ja sitä ei kukaan voi etukäteen ennustaa.

Aiheesta meuhkaaminen ystäville, tutuille ja tuntemattomille, blogin kirjoitus ja epätoivoinen tiedon etsintä on jotenkin ihan sumentanut käsitykseni siitä, miten tämä sektiopyyntöprosessi on oikeasti mennyt. Siis: Sanoin neuvolassa heti ensi käynneistä lähtien että haluan synnyttää sektiolla ja minun lienee syytä mennä pelkopolille, sillä muita tapoja pyynnön toteuttamiseen ei Suomessa ole. Neuvolan täti kirjoitti lähetteen n. puolessa välissä raskautta. Kävin kerran pelkopolikätilöllä, kolme kertaa lääkärillä, kerran psykologilla ja kerran psykiatrilla. Ensimmäisen raskauden aikana olin käynyt kaksi kertaa pelkopolikätilöllä, kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla ja kerran psykiatrilla. Lisäksi olen käynyt vajaan vuoden terapiassa. Nämä kontaktit ja ammattilaislausunnot olivat lääkäreillä tiedossa. Viimeinen lääkärin tapaaminen oli viikolla 35+6, jossa kävimme vielä lyhyesti eri puolia läpi, psykiatrian puolen lausuntoja ja niiden mahdollista vaikutusta synnytykseen, jänkkäsimme vähän tyyliin ”eiks nyt kuitenkin…” ja lopulta lääkäri totesi ystävällisesti että vaikka hän toki toivoisikin että synnyttäisin alateitse, ei tässä ole mitään järkeä käydä kinaamaan. Ja määräsi minulle sektiopäivän. Asia meni niin kuin sen pitäisikin mennä.

Sinulle, jolla taistelut ovat vielä kesken:

Palaan omakohtaisen kokemukseni perusteella alkuperäiseen, luottavaiseen ajatukseeni: Jos haluat synnyttää sektiolla, valmistaudu hyvin argumentein ja todellisin tiedoin aiheesta ja pidä pääsi. Sinä saat sektion 100% varmasti, jos olet asiasta itse varma. Henkilökohtaisena neuvona antaisin lisäksi, että lääkärien kanssa ei ehkä kannata käydä mouruamaan omista oikeuksista, siihen suomalainen terveydenhuolto ei tunnu olevan ihan vielä valmis. Keskity pelkoihin, ahdistukseen, kertomaan mahdollisimman tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja miksi koet, ettet pysty synnyttämään alateitse. Oikeudet torpataan kuitenkin höpöhöpövastuuselityksillä ja puolueellisilla riskitilastoilla, mutta sinun tunteesi ovat uniikit ja ehdottomat. Niitä ei kukaan voi selittää sinulta pois ja niihin vedoten sinä saat sektiosi. Kunhan et lannistu ja lankea hiljaisten hetkien ja ”saat epparin vaikka jo edellisenä iltana” –vakuutteluihin. Ole varma itsestäsi ja toiveestasi ja pidä pintasi loppuun saakka. Sinulla on siihen oikeus, sanoivat muut AIVAN MITÄ TAHANSA.

Jos minun vakuutteluni eivät yksin riitä lohduttamaan ahdistunutta synnyttäjää, toistan itseäni vielä kerran ja viittaan minua kovempiin auktoriteetteihin:

"Hoitopäätöksiin saavat vaikuttaa pelkästään lääketieteelliset syyt. Perustuslain yhdenvertaisuussäännös edellyttää, että henkilö saa tietyt palvelut ja hoidot riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu."  Valvira

"Synnytyspelko on yksinään riittävä keisarileikkauksen syy.Ylilääkäri, naistentaudit ja synnytykset, tulosyksikön johtaja, naisten- ja lastentaudit, HUS Hyvinkään sairaala

Keisarinleikkausten määrä kaikista synnytyksistä (koko Suomi): 13,0 - 24,9 %.
Pelkosektioiden määrä kaikista synnytyksistä (koko Suomi 2005): 0,2-3,0%.
Pelkosektioiden määrä kaikista keisarileikkauksista (HYKS 2005): 6,5-11,8%.
Pelkosektioiden määrä kaikista keisarileikkauksista (koko Suomi): 1,8-8,1%.
Kaiken kaikkiaan vuonna 2005 tehtiin HYKS:n synnytyssairaaloissa 230 keisarileikkausta synnytyspelon takia.
Ensisynnyttäjien osuus HYKS:n synnytyssairaaloissa synnytyspelon vuoksi keisarileikkauksella synnyttäneistä oli noin 40 %.
(ts. pelkosektioiset eivät ole ainoastaan epäonnistuneen aiemman synnytyksen ”uhreja” ja tähänkin on lääkärin turha vedota)

Minun oikeudentajullisen järkeni mukaan jos joku on saanut keisarileikkauksen synnytyspelon johdosta ja perustuslaki edellyttää, että saat samat palvelut ja hoidot kuin hän, sinun tulee saada sektio, jos sinulla todetaan synnytyspelko. 

Synnytyspelko puolestaan on täydellisen subjektiivinen tunne ja siten vain ja ainoastaan synnyttäjän itsensä todettavissa. Kukaan muu ei voi sanoa, ettetkö sinä tuntisi voimakasta synnytyspelkoa, ei kukaan. Jos mietit itse mitä synnytyspelko lääketieteellisesti on, tässä joitain määritelmiä:

Synnytyspelko voi olla myös lääketieteellisenä keisarileikkauksen aiheena, jos alatiesynnytys tuntuu mahdottomalta asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Tällöin päätöksen tekee hoitava lääkäri perehdyttyään potilaan synnytyspelon taustoihin ja luonteeseen. Jossain tilanteessa keisarileikkaus on parempi vaihtoehto kuin pakotettu alatiesynnytys, joka altistaa hankalalle psyykkiselle traumatisoitumiselle.

Synnytyspelko varjostaa odotusta, häiritsee synnytykseen ja vanhemmuuteen valmentautumista sekä vaikuttaa synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Synnytyspelko ilmenee painajaisina, ahdistuneisuutena ja paniikkikohtauksina.

Synnytyspelosta kärsineillä on usein vaikeuksia vanhemmuudessa ja varhaisen vuorovaikutuksen muodostamisessa vastasyntyneeseen sekä lisääntynyt riski sairastua lapsivuodemasennukseen.

Usein synnytyspelko ilmenee toiveena saada synnyttää keisarileikkauksella.

Pohjoismaissa synnytyspelon käsite ja hoito vakiintuivat jo yli 10 v.sitten. 
 (että ei tää ihan uusi juttu pitäisi olla yhdellekään lääkärille…)

(Lähde: ks. blogin kohta Tieteellistä tutkimusta synnytyspelosta)


Kaikesta tässä toitottamastani huolimatta valmistaudu sype-keskusteluihin hyvin. Älä panikoi. Lääkärien kannalta olennaista on, että vakuutat olevasi tietoinen seuraavista asioista:
  • sektion komplikaatioriskeistä
  • sektion tilastollisista ongelmista vrs. alatiesynnytys
  • sektiohaavan parantumisen hitaudesta ja sen aiheuttamista ongelmista
  • lapsenhoidon ja mahdollisen aiemman lapsen hoidon haitoista
  • aivan satavarmasti kaikesta siitä, mitä asiaan voi liittyä ja mitkä seikat päätöksessä tulisi ottaa huomioon
  • että tarvitset terapiaa pelkojesi käsittelyyn eikä pelkoa hoideta veitsellä
  • että kätilöt ja lääkärit ovat yrittäneet saada sinut synnyttämään alateitse, sillä he suosittelevat sitä lapselle ja äidille turvallisempana ja että sinä näistä saamistasi tiedoista huolimatta ja heitä kuunneltuasi , asiaa mietittyäsi ja heidän ammattitaitoaan kunnioittaen päätät silti haluavasi synnyttää sektiolla.

Jos edelleen jostakin hyvin omituisesta syystä keskustelu lääkärisi kanssa ei tuota toivottua tulosta, suosittelisin vaatimaan selkeitä perusteita sektiopyynnön kieltoon kirjallisesti. Tällöin sinulla on jotain kättä pidempää jos haluat viedä asian eteenpäin. Vaikka se välillä siltä tuntuu, lääkäri ei ole jumala, jonka sanaa ei voisi kyseenalaistaa. Hän ei ole automaattisesti aina oikeassa, vaikkakin toki usein.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, potilasasiamies, muistutus johtajaylilääkärille ja kantelu Valviralle ovat jokaisen potilaan tukena ongelmatilanteissa. Lisäksi terveydenhuoltoa ohjaavat ja valvovat muun muassa oman kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö, THL, TTL, FIMEA, eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri, tietosuojavaltuutettu, potilasvakuutuskeskus PVK, potilasvahinkolautakunta, kuluttajaviranomaiset ja poliisi. Jos ei muuta, näistä tiedoista on ainakin itselleni ollut henkisesti tukea: en ole yksin.

Silti suurimman tuen olen itse saanut läheisiltäni. On hämmästyttävää, miten moni ymmärtää, kunnioittaa ja on myötätuntoinen, jos vain uskaltaa sanoa tunteistaan ääneen, häpeilemättä ja rehellisesti. Toivoisinkin että jokainen äiti puhuisi peloistaan ja ajatuksistaan entistä avoimemmin, vähintäänkin lähipiirilleen. Tietämättömyys ja ennakkoluuloisuus ovat suurimmat syyt negatiiviseen suhtautumiseen ja millä niitä muutetaan, jos oma mielipide vaietaan kuoliaaksi? Älä häpeile, on ihan ok pelätä ja ihan ok sanoa se ääneen.

15 kommenttia:

  1. Missä täällä on dislike button to everything? Luin tästä pikaisesti postista putkahtaneesta lehdestä ja nauroin vedet silmissä noin vartin ennekuin totesin että taisit olla tosissasi, pakkohan tää oli vilkaista. Miksi tehdä lapsi, jos sitä ei kykene synnyttämään. Hohhoijaa.

    VastaaPoista
  2. Hohhoijaa Katille itselleen.

    Minkä vuoksi kaikkien olisi edelleen saatava lapsensa alakautta, kun nykyaikana on sektiokin mahdollinen?

    Samaan logiikkaan vedoten voisi todeta, ettei omankaan äitini olisi kannattanut "tehdä" minua tai veljeäni, koska ei meitä fyysisen vammansa vuoksi kyennyt "normaalisti" synnyttämään, vaan molemmat tulimme maailmaan keisarileikkauksella.

    Kukaan ei sinua pakota sektiota valitsemaan, mutta sinun tehtäväsi ei myöskään ole halveksia niitä, jotka psyykkisistä tai fyysisistä syistä johtuen eivät alakautta pysty synnyttämään.

    VastaaPoista
  3. Keisarinleikkaus pakon vuoksi on täysin eriasia, kuin kuviteltu pelko, joka pakottaa lääkärit tekemään leikkauksen, jolle ei ole mitään fyysistä perustetta.

    Halveksin ainoastaan niitä, jotka tekaisevat itselleen erinnäisiä tekosyitä, joilla sektion saavat. Pelko ei ole mikään syy, eikös vanha sanontakin käske kohtaamaan pelkonsa jotta niistä pääsee.

    VastaaPoista
  4. Hei Kati.

    Minusta on tosi surullista kuulla, että halveksit naisia jotka eivät halua synnyttää alateitse, syystä tai toisesta. Olen kirjoittanut tämän blogin tueksi ja avuksi kaikille heille, jotka moninaisista syistään johtuen haluavat synnyttää sektiolla. Samalla olen halunnut tuoda esiin näkökulmia, jotka auttaisivat tavallasi ajattelevia ymmärtämään asiaa monimuotoisemmin. Toivon että luet koko blogini ajatuksella jo siitäkin syystä, että jokaiselle ihmiselle on hyväksi ymmärtää toisenlaisia näkemyksiä ja olla muita kohtaan empaattinen.

    Jos blogini luettuasi haluat edelleen keskustella asiasta lisää, voit mielellään kirjoittaa minulle vaikka sähköpostia osoitteeseen maria.lansimies at kymp.net. Uskon, että avoin keskustelu aiheesta voisi olla monin tavoin hyödyllistä.

    En halua blogiini keskustelupalstoilta tuttua yksipuolista kinaamista, joten toivon että jatkat tätä linjaa mieluummin niillä foorumeilla. Jos sinulla on erilaisia ja tuoreita näkemyksiä aiheeseen, negatiivisiakin, ne ovat toki tervetulleita.

    -Maria

    VastaaPoista
  5. Törmäsin tähän blogikirjoitukseen sattumalta, minulla ei vielä ole lapsia, eikä puolisoakaan joten lastenhankinta ei ole vielä ajankohtaista. Yllätyin siitä, että Suomessakin pitää jahkata näin paljon että saa sektion. Ja vielä enemmän yllätyin tuosta eräästä kommentista. Eikö sektion pitäisikin olla valintakysymys, eikä mikään "tosinaisen" testi? Elämmehän kuitenkin 2000-lukua emmekä mitään pimeää keskiaikaa. Jos kerran teknologia on tuonut synnyttämiseenkin muunkin vaihtoehdon kuin "perinteisen", pitäähän sitä voida käyttää.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä! Itse olen nyt toisen kolmanneksen alussa ja synntyspelko valtaa nyt jo yöuneni. Näen painajaisia synnytyksestä, joka ei suju lainkaan. Tämän kirjoituksen pohjalta minulla on enemmän eväitä puolustaa omia tuntemuksiani.

    VastaaPoista
  7. Ihana kuulla ettei täällä yksin olla palkojen kanssa. Itsellä toinen raskaus ja LA joulukuussa. Samaan aikaan meidän kaupungista lopetetaan koko synnytysosasto. Pelkoa ei tosiaan lievennä se ettei tiedä missä kaupungissa sitä lapsen joutuu synnyttämään. Ensimmäisen raskauden aikaan sain suunnitellun sektion sype:n vuoksi. Taistelua sen päätöksen saaminen kyllä oli. Nyt odotetaan synnytystapa arvioon mikä tuomio tällä kertaa tulee, ja mihin sitä joutuu :/

    VastaaPoista
  8. Itse voin omasta kokemuksesta kertoa että minut on pakotettu synnyttämään alateitse synnytyspelosta huolimatta. Voin siis kertoa että kamaa se on eikä siitä ole päässyt melkein vieläkään yli vaikka omaa lastan rakastan. Minun mielestä kyseessä on aina naisen oma kroppa eikä kenekään muun ja siksi naisella pitäisi olla oma päätösvalta omaan kroppaansa. Alkoholi ja tupakointi tappaa enemmän ihmisiä vuodessa ja aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän kuluja kuin keisarileikkaukset. Miksi niitä ei sitten kielletä? Jos nainen haluaa hankkia silikoonia tisseihin ja/tai pakaroihin tai muokata nenää ja leukaa niin miksi se sitten on sallittua mutta sektio on niin paheksittu asia? On oikeataan ollut huvitavaa katsoa miksi useilla naisilla (esim. Kati) on niin fanaattinen vastustus sektiota kohtaan. Mikä siinä on sitten niin kamallaa jos joku nainen haluaa itse määrätä omasta kropastaan myös synnytykseen liittyen jos lääketiede sen kuitenkin mahdollistaa? Useissa muissa maissa nykyään onkin mahdollista itse valita haluaako synnyttää alateitse vai sektiolla kunhan nainen itse tiedostaa riskit.

    VastaaPoista
  9. Nämä Katit ja muut ovat jotenkin omassa elämässään hukassa, koska on tarve haukkua muita. Ajatellahan voi ja saa mitä tahansa mutta normaali ihminen ei suolla kaikkea ulos.

    Itse sain toisen lapseni synnytykseen sektion pelkoperusteella, ensimmäisen synnytyksen jättämät kauhut ja painajaiset loppuivat siihen päivään kun toinen lapsi syntyi. En tiedä mitä muuta synnytyspelon takana oli jos mitään mutta minulla ainakin tämä pelkosektio paransi sen esimmäisen synnytyksen henkiset haavat.

    Anonyymille yllä tiedoksi, että tuosta voi varmasti valittaa eteenpäin! Tsemppiä ja voimia tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
  10. Monet pelkäävät etukäteen sitä onko juuri heillä mahdollisuutta saada sektiota. Käsitykseni mukaan jokaisella on oikeus valita synnytystapansa.

    Kukaan ei itseltäni kieltänyt sektiota, mutta kaikin keinoin minua yritettiin saada luopumaan sektiosta, jopa niin että ehdotettiin käynnistystä kertomalla, että riskit repeämiseen tms vammoihin ovat siinä pienemmät. Käynnistyssuunnitelmista ei pidetty kiinni sekä myöhemmin sektion jälkeen annettuani palautetta minulle lähetettiin ylimielinen kirje, jossa kerrottiin että olin ymmärtänyt asian väärin. Suosittelen pelkopolikeskusteluihin tukihenkilöä mukaan.

    Oma sektioni sujui hyvin, ja oli minulle positiivinen kokemus. :)

    VastaaPoista
  11. Oma synnytykseni pelottaa hirveästi ja haluan sektion. Heräilen yöisin painajaisiin hikisenä, purskahdan työpaikan vessassa itkuun. Riistäisin itseltäni mieluummin hengen lääkkeillä kuin synnyttäisin alateitse. Haluan kyllä lapsen joka on suunniteltu ja toivottu. Alatiesynnytystä pelkään kuitenkin kuollakseni. Ja mitkään tilastot esim repeämistä ei helpota yhtää ! vaikka ois vaan 2% jotakin vauriota niin jotkut ovat se 2%

    VastaaPoista
  12. Alateitse synnyttäneitä varmasti ärsyttää eniten sektiolla synnyttäneiden ylimielinen asenne ja ylemmyydentunne kun eivät ole pilanneet upeaa alapäätänsä. Joksinen synnyttäkööt miten tahtoo, itse en kuitenkaan haluaisi itselleni tehtävän ns turhaa leikkausta, siksi valitsen alatiesynnytyksen, vaikka se onkin monen mielestä oksettavaa, vastenmielistä ja luonnotonta. En voi sanoa etteikö alatiesynnytys pelota, mutta sektioon joutuminen pelottaa vielä enemmän.

    VastaaPoista
  13. Poistin muutaman ikävän kommentin Katia kohtaan, koska en halua tänne turhaa vastakkainasettelua. Jos ihmettelette.

    En ole koskaan kuullut, että kukaan sektiolla synnyttänyt olisi ylpeä alapäästään :). Suurin osa ei puhu koko asiasta, koska he pelkäväät muiden mahdollista ylimielisyyttä. En tiedä millainen muissa maissa asenne on, mutta Suomessa sektio halutaan pääsääntöisesti siksi, että alatiesynnytys nyt vaan pelottaa ihan järjettömästi.

    On totta, että sektio on ns.turha leikkaus, mutta niin on moni muukin terveydenhuollon toimenpide. Kauneudenhoidosta puhumattakaan. Tästäkin olen kirjoittanut jo aiemmin. Olen samaa mieltä, että sektioon ei pidä päätyä kevyin perustein, mutta en lähtökohtaisesti pidä mielenterveydestä huolehtimista turhana. Synnytyspelkoiselle leikkaus ei ole turha.

    Minua hämmentää vähän tuo, että kuka pitää alatiesynnytystä oksettavana, vastenmielisenä ja luonnottomana? Minusta ainakin se on aivan mielettömän hieno tapahtuma ja olen onnekseni päässyt todistamaan näitä nyt useita kertoja, doulana. Ja toivon vielä monta kertaa pääseväni uudelleenkin :).

    VastaaPoista
  14. Hei. Löysin blogisi sattumalta ja aihe on nyt todella läheinen minulle. Saako sinuun Maria yhteyden vaikka s-postilla? Kaipaisin tukea ja apua tässä samaisessa asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Ilman muuta voit olla :). Laita viestiä osoitteeseen maria at vadelmapuu.fi niin koitan vastailla kysymyksiisi.

      Poista