Olen kyseenalaistanut nyt useampaan kertaan sitä, miten lääkäri jonka velvollisuutena (niin lainmukaisena kuin eettisenäkin) on huolehtia minun ja syntymättömän lapseni terveydestä ja hyvinvoinnista, voi hyvällä omalla tunnolla lähettää minut, hysteerisesti itkevän ja voimakkaasti stressioireista kärsivän potilaan kotiin, odottelemaan seuraavaa puolentoista kuukauden päästä koittavaa tapaamista. Puhumattakaan siitä, että moni kokee tämän tasoista voimakasta pelkoa ja stressiä jo alkuraskaudesta lähtien. Siis koko raskauden ajan. Se on kirjaimellisesti helvetin pitkä aika.
Aiemmissa kirjoituksissani kerroin omista tuntemuksistani, ahdistuksistani ja peloistani sekä linkkasin erittäin älykkäästi kirjoitetun Hirvosen artikkelin miellyttävän synnytyskokemuksen merkityksestä. Koska kuitenkin kaikki me haluamme ensisijaisesti sitä yhtä ja samaa, eli tervettä ja hyvinvoivaa lasta, alla joitakin nettiartikkeleista löytämiäni satunnaisotteita äidin kokeman stressin vaikutuksista lapseen. Lähteet on merkitty alle.
- Tutkimusten mukaan äidin raskauden aikainen stressi voi altistaa sikiön mm. astmalle ja skitsofrenialle.
- Stressiä ei voi psykologian professorin Katri Räikkönen-Talvitien mukaan objektiivisesti mitata kuten verenpainetta tai hemoglobiinia. Stressi on yksilöllinen kokemus. Äidin oma kuvaus tunteesta painaa paljon. Äidin stressihormoneja pääsee istukan kautta sikiön verenkiertoon, jolloin stressitila voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Hippokampus, joka säätelee käyttäytymistä ja kognitiivisen toiminnan säätelyä on herkkä altistumaan stressille.
- Odotusaikaiset kokemukset vaikuttavat. Yliopisto-lehden mukaan tutkimuksessa yhtenä juonteena on lapsen temperamentin kehityksen seuraaminen, se miten lapsi aikanaan kokee stressiä ja purkaa sitä. Odotusaikana ahdistuneen äidin lapsi saattaa tuntea esim. pelon voimakkaammin.
- Tutkijoiden mukaan odottajan keskiverto stressi voi auttaa lasta myöhemmässä kehityksessä, mutta korkea stressitaso saattaa johtaa sikiön kasvun rajoittumiseen ja vaurioihin.
- Vakava stressi odotusaikana saattaa aiheuttaa sikiön epämuodostumia. Tanskalaistutkimuksen mukaan sikiön epämuodostumat ovat merkitsevästi todennäköisempiä naisilla, joilla on ollut hyvin raskaita kokemuksia raskauden aikana tai noin puolitoista vuotta ennen sitä. Paitsi elimistön stressireaktiot myös naisten reaktiot stressiin kuten lisääntynyt alkoholinkäyttö, saattavat johtaa epämuodostumiin. Epämuodostumat, kuten huuli- ja suulakihalkiot, sekä osa synnynnäisistä sydänvioista olivat yleisempiä sikiöillä, joiden äidillä oli ollut stressaavia kokemuksia, vaikka otettiin huomioon muut riskitekijät kuten tupakointi, alkoholinkäyttö ja sairaudet.
- Stressi ja ahdistuneisuus raskauden aikana saattavat hollantilaistutkijoiden mukaan hieman lisätä vauvan sairastelua sen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella stressaantuneiden äitien lapsilla havaitaan noin kymmenyksen enemmän terveysvaivoja kuten hengitysteiden sairauksia ja iho-oireita. Antibiootteja vauvat tarvitsevat noin 9 % useammin. Aikaisemmin on saatu viitteitä siitä, että äidin stressi saattaa vaikuttaa sikiön kehitykseen ja mahdollisesti lisätä synnytyskomplikaatioita.
- Äidin äkillinen stressi voi jopa supistaa napaverenkiertoa ja altistaa sikiön aivot hapen puutteelle.
- Äidin kokema kova stressi ja ahdinko saattavat hyvinkin vaikuttaa sikiön terveyteen, sillä kovia kokeneiden lapset syntyvät tavallista useammin keskosina. Joitain viitteitä on saatu myös siitä, että heillä olisi muita enemmän mielenterveysongelmia.
Tässä myös joitakin poimimiani otteita artikkelista, jonka on kirjoittanut Matti O. Huttunen Helsingin yliopiston psykiatrisen klinikan ja Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolta:
Kokeellinen tutkimus on jo kauan sitten osoittanut emon raskaudenaikaisen stressin voivan vaikuttaa pysyvästi jälkeläisten käytökseen ja aivojen aineenvaihduntaan (Joffe 1969, Huttunen 1971). Tuoreempi tutkimus on edelleen vahvistanut, että eri eläinten raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa pentujen käytöksen ohella eri aivonosien kokoon sekä hermoverkostojen laatuun ja toimintatapaan (Fride ja Weinstock 1988, Alonso ym. 1994, Benes 1997, Jones ym. 1997, Weinstock 1997, Schneider ym. 1998).
Myös ihmisillä äidin raskaudenaikaisen stressin on osoitettu heijastuvan syntyvän lapsen luonteenlaatuun (Martin ym. 1999, Van Den Bergh 1990, Zuckerman 1990). Lapset ovat olleet temperamentiltaan keskimäärin arempia ja itkuisempia, mikäli äidit ovat raskautensa aikana kokeneet olleensa stressaantuneita tai depressiivisiä. Yhteys äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen temperamentin välillä oli suomalaisessa aineistossa todettavissa vielä lapsen ollessa viiden vuoden ikäinen (Martin ym. 1999).
Useiden epidemiologisten tutkimusten mukaan raskaudenaikainen stressi saattaa lisätä lapsen alttiutta psykooseihin aikuisiällä. Aviomiehen kuolema, sota, tuhoisa tulva, pyörremyrsky tai maanjäristys raskauden aikana ovat kaikki lisänneet psykoosien ja depressioiden määrää lapsilla aikuisiässä (Huttunen ja Niskanen 1978, Van Os ja Selten 1998, Kinney ym. 1999, Selten ym. 1999, Watson ym. 1999.)
Eri aivoalueiden hermosoluverkostoilla on kullakin geneettisesti määräytyvä ajallisesti tarkkarajainen ja hyvinkin lyhyt kasvuvaiheensa, jolloin ne luultavasti ovat erityisen herkkiä stressin tai infektioiden vaikutuksille kuten banaanikärpäsen jalkojen kehitys (Mednick ja Huttunen 1999).
Raskaudenaikaisten tapahtumien vaikutukset lapsen aivojen kuorikerroksen rakenteeseen ja neuropsykologiaan voivat olla hyvinkin hienovireisiä.
Koska äidillä ja sikiöllä ei ole keskenään suoraa hermostollista yhteyttä, äidin stressin mahdolliset suorat vaikutukset sikiön kehittyvään keskushermostoon välittyvät erilaisin hormonaalisin ja aineenvaihdunnallisin keinoin. Stressi lisää kortisolin eritystä, ja kortisolin tiedetään olevan neurotoksinen (Uno ym. 1994.)
Rotilla perinataalinen stressi vaikuttaa pysyvästi pentujen neuroendokrinologiaan ja ikääntymiseen (Sapolsky 1997). Koska rottien ensimmäinen elinviikko vastaa aivojen kehityksen kannalta ihmissikiön viimeistä kolmannesta, ihmisellä raskauden viimeisen kolmanneksen aikainen stressi saattaa hyvinkin vaikuttaa jopa pysyvästi syntyvän lapsen elimistöön ja aineenvaihduntaan.
Aivot eivät suinkaan ole ainoa elin, jonka rakenne kehittyy koko raskauden ajan. Monien somaattistenkin sairauksien syntymekanismeja onkin yhä enemmän alettu etsiä raskaudenaikaisista tapahtumista (Lucas ym. 1999).
Niin tai näin, raskaana olevan naisen stressistä kannattaa välittää.
Ajoittain on vaikeaa väitellä lääkärien kanssa, sillä he tuntuvat aina tietävän paremmin kuin potilaansa, kaikesta. Myös siitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja voiko johonkin kohtaan sattua vai ei. On harmittavaista, että yksi yksittäinen lääkäri saa päättää jostakin niin sanoinkuvaamattoman tärkeästä, kuin oman lapsen syntymästä.
Lääkärikin on vain ihminen, joka tekee päätöksensä omien taustojensa, arvojensa, ajatustensa, ennakkoluulojensa, mielialojensa, omien kontekstisidonnaisten tekijöidensä pohjalta. Lääkäri ei tunne objektiivista totuutta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan ihminen. Hän tekee virheitä, arvioi väärin, haluaa uskoa yksinkertaistettuihin totuuksiin koska se on helpompaa. Ei tietenkään aina, mutta nämä mahdollisuudet ovat olemassa. Jokainen on erehtyväinen eikä meidän potilaina tule suostua hyväksymään jokaista lääkärin sanomaa asiaa kritiikittömänä totuutena.
Todistaakseni väitteeni, vertaahan tätä alla olevaa otetta (verneri.net) yllä olevaan ja katso löydätkö ristiriidan…
Stressin vaikutus sikiöön
Hei! Minua on jo pitkään mietityttänyt ja huolettanut raskauteni aikana kokemani paha paniikki/stressi/ahdistusjakso. Viikolta 23 noin 5 viikkoa eteenpäin oli ihan hirveän hankala olo, johon liittyi myös takykardinen rytmihäiriö (lepopulssi oli jossain 80-90 tienoilla). Oireet laukaisi pitkään työpaikallani ollut hankala tilanne ja esimieheni ymmärtämättömyys. Kävin lääkärissä tilanteen alussa, mutta minua ei ohjattu oikein kunnolla mihinkään hoitoon. Sain toki sairaslomaa, mutta paniikki ei lauennut, koska tiesin sen olevan pahaksi vauvalle ja se vain pahensi tilannettani. Kävin kyllä ultrassa, jossa vauva todettiin "fyysisesti" terveeksi. Kestin siis oireitani kauhun vallassa ja pelkäsin lapseni fyysisen ja psyykkisen terveyden puolesta. Voiko raskauden aikaisilla kokemuksilla olla vaikutusta lapseen? Huoli, syyllisyys ja myös raivo siitä, ettei minua hoidettu raskauteni aikana kunnolla painavat. Voisiko joku antaa tietoa siitä, miten äidin hankala paniikki/stressi voi sikiöön vaikuttaa? Onko tässä vielä toivoa, että lapsesta kasvaa terve pieni ihminen?
Vastaus:
Hyvä kysyjä,
On hyvin ymmärrettävää, että teitä huolestuttaa stressin vaikutus sikiön kehitykseen. Voin onneksi kertoa, että stressin/ahdistuksen ei tiedetä aiheuttavan syntyvälle lapselle rakenteellista poikkeavuutta, sairauksia tai psyykkisiä ongelmia. Kun on esimerkiksi tutkittu äitejä, jotka ovat olleet sodan aikana raskaana, on voitu todeta, että heidän lapsillansa ei ole rakenteellisia poikkeavuuksia sen enempää kuin rauhan aikana syntyneillä lapsilla.
Sirpa Kivirikko
Väestöliiton perinnöllisyyslääkäri
Hyvä kysyjä,
On hyvin ymmärrettävää, että teitä huolestuttaa stressin vaikutus sikiön kehitykseen. Voin onneksi kertoa, että stressin/ahdistuksen ei tiedetä aiheuttavan syntyvälle lapselle rakenteellista poikkeavuutta, sairauksia tai psyykkisiä ongelmia. Kun on esimerkiksi tutkittu äitejä, jotka ovat olleet sodan aikana raskaana, on voitu todeta, että heidän lapsillansa ei ole rakenteellisia poikkeavuuksia sen enempää kuin rauhan aikana syntyneillä lapsilla.
Sirpa Kivirikko
Väestöliiton perinnöllisyyslääkäri
Kyllähän minä ymmärrän, että on ihan turhaa huolestuttaa odottavia äitejä. Kysymyshän on tässäkin asiassa tilastoista: stressillä on ollut vaikutuksia lapseen joissakin tapauksissa. Ei kaikissa. Ei edes suurimmassa osassa. (Mikä pätee muuten sektioonkin: komplikaatioita on sattunut joissakin tapauksissa. Ei kaikissa. Ei edes suurimmassa osassa.) Silti edellä oleva kahden ammattilaisen toisensa kumoavat väitteet esim. sodan aikaisten raskauksien vaikutuksista todistaa kuinka lääkärin sana ja käsitys asiasta voi olla valetta.
Jos tarkoitus pyhittää keinot, mikä on todellinen tarkoitus elektiivisten keisarileikkausten kieltämisessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti