Uskon että sype-keskusteluista on monille hyötyä. Keskustelujen avulla voidaan varmasti oikaista monia vääriä luuloja ja tukea synnytystä pelkääviä. On ihan hyvä asia, että monet sype-keskustelujen jälkeen päätyvät alatiesynnytykseen.
Silti, ainakin omalla kohdallani, ne ovat olleet hukkaan heitettyjä tunteja niin kovin monin tavoin. Arvostan toki kyseistä ammatinharjoittajaa, mutta keskustelun sisällössä olisi vielä melkoisesti kehitettävää. Minun päätäni ei käännetä valehtelemalla että kukaan ei kävele sektiopäivänä omilla jaloillaan, ei uhkailemalla, miten saatan tehdä lapsistani äidittömän, ei vilauttamalla epämääräistä ”tutkimusta”, josta ei kuitenkaan saa itselleen kopiota kotiin tarkempaa tarkastelua varten. Ja pään kääntämistähän se on, puhdasta manipulaatiota yksinkertaistetuilla osatotuuksilla. Jos olisin ilkeä, sanoisin jopa että suunnitelmallista ja moraalitonta propagandaa, jonka kohteena ovat epävarmat ja pelokkaat naiset elämänsä heikoimmalla hetkellä.
Millään sanomallani ei tunnu olevan väliä, kun kyseessä ovat terveydenhuollon ammattilaiset ja sektiokeskustelu. Näkemykseni oikeuksistani tai tunteistani, muista mielipiteistäni puhumattakaan, ylitetään olan kohautuksella ja tilalle tuodaan nuo kuluneet perusväittämät sektion vaaroista ja ensimmäinen, täydellinen synnytykseni. ”Näetkö, tämä tässä puhuu sua vastaan. Sullahan on kaikki mennyt täydellisesti. Et sä voi mitään sektiota vaatia. Sitä paitsi, lääkärit näkee punaista jos sä sanot että sä vaadit sektiota. Et sä voi niiltä mitään vaatia, ne on ne ammattilaiset tässä asiassa. Sä voit korkeintaan sanoa että sä haluaisit sitä kovasti. Mutta silti se on lääkäristä kiinni ja kannattaa varautua siihen, että voit joutua ihan riitatilanteeseen tai ettei ne myönnä sitä lainkaan. Ne vetoaa kuitenkin tohon hyvin menneeseen synnytykseen.”
Minä olen aika vahva nainen, mielipiteissäni ja verbaalisilta kyvyiltäni. Jos minä jään näissä keskusteluissa jalkoihin, koen oloni heikoksi ja tyhmäksi, tunnen etten pärjää noille ylimaallisille lääkärijumalille, niin miten siellä voi pärjätä joku niistä nöyristä ja kilteistä naisista, jonka synnytyspelot saattavat juontua vaikkapa traumaattisista taustoista? Tai joka on muista moninaisista mahdollisista syistä sitä mieltä, ettei halua synnyttää alateitse. Miten nöyrä ja kiltti, raskaana oleva nainen jaksaa taistella, väittää vastaan, muistaa oikeutensa?
Nykyisellä systeemillä on todellakin turha leveillä. On turhaa väittää, että sype-keskustelussa käyneistä suurin osa päättää synnyttää alateitse, koska he ovat ymmärtäneet kuinka hieno juttu se loppu viimeksi on. He tekevät niin, koska eivät pärjää siinä neuvottelussa, he eivät jaksa taistella. Samapa tuo, miltä heistä todellisuudessa tuntuu. On ihan täyttä valetta edes unelmoida, että kaikki synnytyspelkoiset naiset ylipäätään hakeutuisivat sype-keskusteluihin, että he osaisivat ja uskaltaisivat vaatia oikeuksiaan, että he kehtaisivat sanoa niin julkisesti. He nöyrtyvät ja tekevät kuten heidän oletetaan tekevän. He ovat synnytyskoneita, joiden mielipiteillä ja tunteilla ei ole väliä, koska hehän ovat kuitenkin väärässä ja lääkärit oikeassa. Todellista nykyaikaa, ollaan ylpeitä itsestämme.
Minä en kuulemma saisi sanoa lääkärille että ”vaadin” sektiota, koska se on hänen ammattitaitonsa kyseenalaistamista. Minä sanon, että minulle on aivan se ja sama, loukkaako mielipiteeni tai vaatimukseni lääkärin tai kätilön tai yhtään kenenkään egoa. Jos joku ehti jo unohtaa, kyseessä on minun elämäni, minun vartaloni ja minun lapseni. Minun lainmukainen oikeuteni. Siinä ei paljoa egot paina.
__________________________________________________________________________
Netistä kaapattua tietoa:
Jos alatiesynnytys pelottaa, kannattaa pitää huolta oikeuksistaan. Kaikille haluaville kuuluu oikeus suunniteltuun sektioon. Tämä on kirjattu lakiin (itsemääräämisoikeus).
Itsemääräämisoikeus: laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), jonka 6 §:ssä sanotaan, että potilasta tulee hoitaa hänen kanssaan yhteisymmärryksessä. Samaisen lain 2 §: ssä (määritelmät) annetaan potilaalle määritelmä: terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävä tai muuten niiden kohteena oleva henkilö. Laki koskee siis kaikkia terveydenhoitopalvelujen kohteena olevia henkilöitä, myös synnyttäjiä. Ei vain sairauksiin hoitoja saavia potilaita.
Jos ei muu auta, ota yhteys potilasasiamieheen.
Itse en kokenut pelkopolilla käynnistä mitään hyötyä. Lääkäri tyrmäsi kädet puuhkassa istuen kaikki ajatukseni ja itkin lähes koko käynnin ajan vaikka kuvittelin olevani vahva persoona ja ottanut vuosien varrella asioista kunnolla selvää.
VastaaPoistaKäytännössä käynti oli pelottelua sillä miten vaarallinen sektio on. Uusi käynti vielä edessä ja tuolla kertaa otan tukijoukot mukaani lääkärin vastaanotolle - sillä sektio on todellakin minun valintani ja tahtoni ja tämä on minun vartaloni ja lapseni!!
Sepä se, kuulostaa tutulta. Hyvä että otat tukijoukot mukaan, onhan alatiesynnyttäjilläkin oikeus doulaan, miksei siis meillä sektiotoiveisilla :).
VastaaPoistaPidät vaan tiukasti pääsi: minä en pysty synnyttämään alateitse, minä pelkään liikaa. Tiedän kaikki faktat ja riskit, mutta silti en kykene synnyttämään. Sinua uskotaan aivan varmasti ja saat sektiosi jos niin tahdot. Muista, että a.) muut naiset ovat saaneet pelkosektion b.) kaikilla on oikeus samanlaiseen kohteluun terveydenhuollossa c.) sinä itse määrittelet pelkäätkö synnytystä "riittävästi".
Onnea sypekeskusteluun!
-Maria