This is getting personal

Nyt ollaan sellaisessa vedenjakajassa, pisteessä jonka jälkeen tulen auttamatta toistamaan itseäni ja siten kyllästyttämään lukijaani. Se on harmi, sillä blogin suuri tavoite on toimia sektiota haluavan naisen ohjenuorana, tukena ja turvana tuolla kovin hankalalla tiellä. Pahoittelen siis jo etukäteen.

Syy tähän pisteen saavuttamiseen on se, että tästä eteenpäin teoria on muuttumassa käytännöksi ja kauniit periaatteet todelliseksi raivokkaaksi taisteluksi. Tästä eteenpäin se on henkilökohtaista. Tunteideni ja raskaushormonieni värittämien aivojeni myllerrystä. Minä vastaan lääkärit, minä vastaan muu maailma.

Oma taisteluni on siis edennyt siihen vaiheeseen, että pelkopolikätilö on siirtänyt päätöksen teon lääkärille. Tavattuani ensimmäisen kerran sype-lääkärin, tämä kohteli minua kuin likaista rättiä. Ei kuunnellut, puhui päälle, ei katsonut silmiin ja lopulta käveli ulos huoneestaan sanomatta minulle sanaakaan. Sain hysteerisen itkukohtauksen sairaalan aulassa säikäyttäen melkoisen määrän odottavia äitejä ja kätilöitä. Aulassa sattumalta olleelta ylilääkäriltä sain uuden keskusteluajan seuraavalle viikolle.

En haluaisi kertoa yksityiskohtaisesti surullisia ja ahdistavia omia kokemuksiani, koska niillä ei ole lukijalle mitään merkitystä. Aina löytyy ikäviä lääkäreitä, huonoa kohtelua ja välinpitämätöntä hoitoa, sitä on turha pelätä. Voi myös olla että saa mukavan ja ymmärtäväisen lääkärin heti kättelyssä. Se selviää vain kokeilemalla.

Kylmä fakta lienee kuitenkin se, että joka sairaalassa ja jokaisella lääkärillä pelkosektiota tai muista omaehtoisista syistä sektiota toivova joutuu auttamatta varautumaan vastarintaan, kovaankin sellaiseen. Ilmaiseksi ei leikkauksia jaella, eikä toki pitäisikään. Sinun tulee kyetä muotoilemaan toiveesi ja tahtosi, perustelemaan ne hyvin ja keskustelemaan lääkärin kanssa vastuuntuntoisesti. Tämä on itsessään monelle vaikeaa eikä syy ole välttämättä sektiotoiveen ”heppoisuudessa” tai väärissä luuloissa itse tapahtumasta. Kenelle tahansa on vaikeaa väitellä jumallääkärin kanssa, mikäli tämä ei aidosti halua nähdä naisen tunteita ja ajatuksia. Ja valitettavasti empatia ja sosiaaliset taidot ovat aivan liian usein tässä(-kin) ammattiryhmässä häviävä luonnonvara.

Varaudu siis pahimpaan. Minä varauduin ja sain silti turpaani niin että lamaannuin hetkeksi täysin. Haluan tällä blogilla auttaa muita, perässäni tulevia, antaen asioille sanat. Olen itse tulostanut sype-keskusteluihin omat blogikirjoitukseni ja joitakin muita viitteitä, kuten aiemmin linkkaamani eettiset periaatteet. Nämä olen alleviivannut, lisännyt muistiinpanoni, valmistellut keskustelujen tärkeimpiä teesejä ja pohtinut etukäteen vastaväitteitä tyypillisimpiin lääkärien hyökkäyksiin. Olen myös yrittänyt kirkastaa omia ajatuksiani muutamaan ankkuriin, ehdottomaan totuuteen johon palata kun keskustelut ja ajatukset lyövät muuten tyhjää. Näistä valmisteluista huolimatta ainakaan ensimmäisellä kerralla en päässyt kuin kohtaan ”haluaisin synnyttää sektiolla”, kun lääkäri silminnähden painoi mute-näppäimen pohjaan kaikkea sanomaani kohtaan.

On äärimmäisen turhauttavaa ja surullistakin etsiä tietoa jota ei ole. Ei ole saatavilla tutkimuksia, ei ole mentoreita, ei pioneereja joita seurata. Kukaan ei kerro kuinka edetä nyt tai mistä päästä ylipäätään hommaa purkaa. Koen olevani asiassani todella yksin, siitäkin huolimatta että netti on täynnä pelkopotilaita ja avoimen suhtautumiseni ansiosta olen saanut asiassa paljon tukea niin läheisiltä kuin vähän yllättävistäkin suunnista. Silti ensi viikolla se olen minä vastaan lääkäri. Sillä tiedolla, taidolla ja puhekyvyllä joka minulle on annettu. Ei minua siihen kukaan valmenna, ei kerro mitä vastata ja mitä sanoa. Ei halaa sen jälkeen sanoen että älä huoli, seuraavaksi voit tehdä näin ja näin.

Koen että yrittäessäni antaa neuvoja ja apua muille, autan samalla itseäni. Tunnen että pidän itse itseäni kädestä tällä yksinäisellä tiellä. Siispä, tässä viimeisimpien tietojeni mukaan ehdotus toimintatavoiksi halutessasi sektiota:

• Muotoile itsellesi muutamalla lauseella miksi haluat sektion ja selvitä asiat ensin itsellesi kunnolla. Et voi vaatia tai toivoa sektiota vain epämääräisillä haluamisilla. Sinun tulee pystyä perustelemaan asia järkevästi, rationaalisesti ja selväsanaisesti. Suosittelen lämpimästi pelosta kertomista, siinäkin tapauksessa että syynä on muita tekijöitä, kuten itselläni. Pelko kun lienee ainoa ei-fyysinen tekijä, jota tulkitaan lääketieteelliseksi perusteeksi sektiolle. Valehtele jos tarvitsee.
  
• Harjoittele mielipiteesi kertomista muille, mielellään ensin jonkun sellaisen kanssa johon luotat ja joka on puolellasi joka tapauksessa.
  
• Ota yhteys pelkopoliin tai vaadi ajan varausta omasta neuvolastasi, mielellään heti raskaaksi tulon jälkeen tai jopa jo ennen jos asia pelottaa.
  
• Käy sype-keskustelut kätilön kanssa, pidä pintasi ja kerro mielipiteesi häpeilemättä, avoimesti ja selkeästi. Kuuntele myös kätilön mielipiteitä ja anna itsellesi tilaa mietiskellä eri vaihtoehtoja. Ole silti kriittinen, kaikki sanottu ei aina ole todellista faktaa.
  
• Pyydä että kätilö ohjaa sinut lääkärille synnytystapa-arvioon tai sype-keskusteluun tai miksi tahansa sitä teillä kutsutaankaan. Älä suostu odottamaan viimeisille viikoille jos koet että asia stressaa sinua jo nyt.
  
• Käy lääkärin kanssa keskustelu kuunnellen ja kunnioittaen, mutta edelleen selkeästi omaa puoltasi pitäen. Mieti etukäteen mitä sanoa, ota mukaasi turvaa tuovia muistilappuja tai tukihenkilö joka pitää puoliasi jos tilanne käy ahdistavaksi. Valaise tukihenkilöä etukäteen mikä tämän rooli on.

Tässä vaiheessa sinun kuuluisi saada sektio, kerran tai kahden keskustelun jälkeen. Ehkäpä lääkäri haluaa siirtää viimeisen käynnin ja siten lopullisen päätöksen viimeisille viikoille, mutta oman stressitasosi mukaan vaadi itse nopeampaa toimintaa jos et jaksa odottaa sinne asti. Voi myös olla että lääkäri tai kätilö ohjaa sinut psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykiatrille ja yleensä se on hyvä idea. Tästä huolimatta voit edelleen vaatia sektiota ja keskusteluaikaa lääkärin kanssa. Varaudu kaiken kaikkiaan useampiin käynteihin eri ihmisille. Joudut kertomaan ne tarkoin valitut mielipiteesi moneen otteeseen.

Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että lääkäri ei sinua kuuntele tai ei myönnä sektiota tai koet muuten tarvetta lisäapuihin, seuraavat toimenpiteet ovat mahdollisia:

• Ota yhteys potilasasiamieheen jos jokin potilaslaissa, oikeuksissasi, kohtelussasi tai muussa asian etenemisessä mietityttää. Asiamiehen yhteystiedot löytyvät sairaalan sivuilta.
  
• Voit tehdä myös muistutuksen mikäli tunnet että sinua ei kohdella terveydenhuoltohenkilökunnan puolelta asiallisesti tai sinua ei pyritä hoitamaan kanssasi yhteisymmärryksessä. Muista että sinulla on itsemääräämisoikeus omiin asioihisi jo lain mukaan. Se, kuinka kyseistä lakia kussakin sairaalassa ja kunkin lääkärin toimesta tulkitaan, on hankala ja monitahoinen asia. Periaate on kuitenkin kaikille sama ja tavallaan lakikin... Muistutuksen ohjeistus ja sen mahdolliset seuraukset löytyvät sairaalan omilta sivuilta. Olen myös lisännyt alle itse tekemäni muistutuksen, jonka mallia voit vapaasti hyödyntää.
  
• Toinen vaihtoehto muistutukselle on kantelu, jonka voit tehdä Valviralle. Ohjeistus ja mahdolliset seuraukset löytyvät sairaalan omilta sivuilta. Aion itse kannella asiasta virastoon mikäli lopputulos omassa taistelussani on sektion epääminen, perustaen kanteluni vaateeseen kohdella kaikkia potilaita lain mukaisesti tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Mikäli joku saa toisessa sairaalassa tai toisella lääkärillä sektion ja toinen ei, mielestäni se on silloin lain rikkomista.
  
• Voit myös yrittää ottaa yhteyttä suoraan sairaalan johtokuntaan, esim. kirjoittamalla henkilökohtaisen kirjeen. Se ei tietääkseni ole normaali toimintatapa, mutta kaikkea voi yrittää.
  
• Paikallisten lehtien yleisöosastot, paikalliset sanomalehdet ja alakohtaiset aikakausilehdet (Meidän Perhe, Vauva, KaksPlus yms.) kannattaa käydä läpi nekin. Saatpa ainakin sanasi kuuluville ja keskustelua viriämään. Mikäli et halua tai osaa kirjoittaa juttuja itse, ota yhteyttä yksittäiseen toimittajaan tai vaikkapa paikallisen mainostoimiston copywriteriin ja pyydä apua.

En tiedä onko näistä mistään sinulle itsellesi hyötyä omassa taistelussasi, mutta ainakin minä olen sitä mieltä että mikään ei ikinä muutu jos ei asialle yritä edes tehdä jotain. Jos jokin on mielestäsi vialla, tee asialle jotain. Yritä. Hiljaisella seläntakanakitisemisellä ei saa aikaan yhtikäs mitään, ei edes omaa mielenrauhaa.

Jos yllä olevistakaan ei ole apua, seuraavaksi on tartuttava epätoivoisiin tekoihin.

• Selvitä onko sairaalassasi EML –käytäntöä, eli erityismaksuluokkaa. Aiemmin näitä on ollut monissa paikoissa, nykyjään kaiketi vain yliopistollisissa sairaaloissa jos sielläkään. Kyseessä on siis oma, yksityislääkäri joka leikkaa sinut kunnallisessa sairaalassa. Hinnat liikkuvat muutamasta sadasta ylöspäin. Tämä on ainoa Suomesta löytyvä ”rahalla saa” –metodi, yksityisiä leikkauksia ei muuten ole. Kannattaa siis ainakin tiedustella omasta sairaalasta asiaa.
  
• Hakeudu muualle synnyttämään. Luin tämän nettikeskusteluista ja koko asia nauratti ensin. Nykyään naurattaa vähän vähemmän. Saattaa olla myös urbaanilegendaa, mutta uskoisin että periaatteessa mahdollista. Tällöin siis muutat kirjasi toiselle paikkakunnalle, esim. kaverille tai sukulaiselle, otat yhteyttä synnytyssairaalaan/neuvolaan ja kerrot että olet viimeisilläsi raskaana ja tarvitset pikaisesti sype-keskustelua, käyt keskustelut lääkärien kanssa ja toivot että kyseisessä sairaalassa sinua ja toiveitasi kunnioitetaan paremmin kuin edellisessä. Ymmärrettävästi joudut tällöin todellakin synnyttämään toisessa sairaalassa ja tämä vaatii luonnollisesti kaikenlaista pikku jumppaa oman elämän sovittamisessa, riippuen toki siitä miten kaukana kyseinen sairaala oikeasta asuinpaikastasi sijaitsee. Henkilökohtaisesti pidän tätä aika idioottimaisena asiana kaikille osapuolille, mutta annan kaiken tukeni heille jotka kokevat tämän viimeiseksi epätoivoiseksi vaihtoehdokseen. Mistä sitä tietää, ehkä päädyn vielä samaan itsekin.

Tämän pidemmälle en ole vielä itse päässyt vaihtoehdoissa. Erityisesti tuo potilaslaki ja samat oikeudet kaikille herättää minussa kiinnostusta. Voisiko sieltä herua mahdollisuuksia ottaa yhteyttä esim. lakimieheen? Entä kenellä on todellinen valta lääkäreihin, he eivät ymmärtääkseni ole kaikkivaltaisia hekään? Kuinka monta kertaa voi käydä saman sairaalan lääkäreiden kanssa keskusteluja, luovuttavatko he lopulta jos vaatii loputtoman määrän käyntejä tai jos kieltäytyy lähtemästä sairaalasta ennen sektiopäätöstä tai jos hakee yksityislääkäriltä JA psykiatrilta omat arviot jotka puoltavat sektiota? Voiko väsytystaistelulla saada tahtonsa läpi? Voiko jalkansa liimata yhteen ja kieltäytyä alatiesynnytyksestä jos sektiopäätöstä ei koskaan heru…? Loppujen lopuksi en osaa sanoa enää muuta neuvoa kuin:

• Älä hiljene, älä häpeä, älä nöyrry tahtomattasi. Voit koska tahansa päättää toisin, tuntematta asiasta huonoa omaatuntoa tai kokemusta häviöstä, mutta älä nöyrry muiden tahtoon jos et ole varma että haluat samaa myös aidosti itse. Tunteet ja pelot eivät häviä ilmaan ja se mikä jää käsittelemättä seuraa mukanasi aina, siihen asti kun se käsitellään.

_____________________________________________________________________

Sairaala X                                                                                           xx.xx.2011
Johtajaylilääkäri
Paikan osoite
Paikkakunta

MUISTUTUS

Potilas:
Nimi
Sos.turvatunnus
Osoite
Paikkakunta
Puhelinnro
Spostiosoite

Potilas vetoaa oikeuteensa saada laadultaan hyvää hoitoa ja kohtelua (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785). Lisäksi potilas vetoaa valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n muotoilemaan kannanottoon koskien synnytyksessä toteutettavan hyvän hoidon eettisiin perusteisiin (Sosiaali- ja terveysministeriö, 329538 v.1, 25.3.2010). 

Aihe:
Muistutus koskee xx.xx.2011 saatua kohtelua lääkäri XXX:n toimesta. XXX kohteli potilasta välinpitämättömästi ja loukkaavasti potilaslain ja eettisten periaatteiden vastaisesti.

Tapahtumakuvaus:
xxx....

Kaiken kaikkiaan potilas koki kohtelun asiattomaksi. Lääkäri XXX ei toteuttanut hyvään hoitoon ja kohteluun oikeuttavaa lakipykälää, vaan kohteli potilastaan epäkunnioittavasti. Potilas koki, että, häntä ei kuultu, häntä ei hoidettu yhteisymmärryksessä eikä hänen kohtelunsa ollut yhdenvertaista ja oikeudenmukaista muihin potilaisiin verrattuna.

Potilaan lainmukaisten oikeuksien loukkaamisen lisäksi XXX toimi epäeettisesti monin eri tavoin. ETENE:n synnytyksessä toteutettavan hyvän hoidon eettisten perusteiden kannanotossa mainitaan mm. seuraavat kohdat, joita XXX toimillaan rikkoi:

• Synnytyksessä toteutettavan hyvän hoidon eettisten periaatteiden lähtökohta on jokaisen ihmisarvo ja sen kunnioittaminen (…). Synnytyksen hyvässä hoidossa toteutuvat (…) ammattihenkilöstön vastuullinen osaaminen ja yhteistyö eri osapuolten kesken. (s.1)
• Jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa ja hoito toteuttaa inhimillisyyttä, yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä kunnioittaen. (s.1)
• Synnytyksen hoidon lähtökohtana on oltava se, että naista autetaan häntä hoitamalla ja tukemalla synnyttämään turvallisesti ja arvokkaasti. (s.1)
• Riittävä ja yksilölliset tarpeet huomioon ottava ohjaus ja neuvonta (…) (s.2)
• (…)synnyttäjien tulee olla keskenään yhdenvertaisia (…) (s.2)
• Ammattitaidon syventämiseen kuuluu myös oman ja hoitoyhteisön vastuun jatkuva pohtiminen sekä sosiaalisten taitojen kehittäminen luottamuksen ja kunnioittamiseen perustuvan hoitokulttuurin vahvistamiseksi. (s. 3)
• Laatua määriteltäessä on kuultava synnyttäjien omia tuntemuksia. Tutkimusten mukaan inhimillinen kohtelu lisää äitien turvallisuudentunnetta raskauden aikana ja synnytyksessä. (s. 3)

Ennen kaikkea vedotaan kohtaan:

• Yhteenvetona ETENE toteaa, että eettiset periaatteet saattavat joutua joskus vastakkain, kun tavoitteena on synnytyksen hyvä hoito. Silloin joudutaan arvioimaan, mitkä eettiset periaatteet ovat ensisijaisia. Keskeisiä arvoja, joita päätöksenteossa on pyrittävä toteuttamaan, ovat jokaisen ihmisen kunnioittaminen, itsemäärääminen, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus sekä sikiön, lapsen, äidin ja perheen oikeus terveyteen ja hyvinvointiin. (s. 5)

___________________________________________________________________

Ehdotetut toimenpiteet:
Potilas toivoo saavansa lääkäri XXX virallisen anteeksipyynnön loukkaavan käytöksensä johdosta. Lisäksi potilas toivoo, että lääkäri XXX muistutetaan asiallisista ja kunnioittavista toimintatavoista potilaita kohtaan yleisesti. On huomioitava, että potilaina on myös allekirjoittanutta potilasta herkempiä synnyttäjiä, joille tässä muistutuksessa kuvailtu hoitotapa voi aiheuttaa syviä traumoja ja epäluottamusta sairaalahenkilöstöä kohtaan. Ehdotetaan lopuksi, että XXX kehotetaan perehtymään ETENE:n muotoilemiin hyvän hoidon eettisiin perusteisiin huolella. 

Yleisesti todettakoon, että pelkosektiota pyytävien synnyttäjien tunteet ovat usein erityisen pinnalla ja heitä tulisi kohdella yksilöllisesti ja kuunnellen, niin kätilöiden kuin lääkärienkin toimesta. Potilaiden oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi sairaala X:n tulisi noudattaa samoja yleisiä periaatteita ja toimintatapoja, kuin muidenkin synnytyssairaaloiden. Näihin kuuluu myös pelkoperusteisen sektion myöntäminen ja synnyttäjän tunteiden aito kuunteleminen ja tämän tukeminen. Raha, henkilökohtaiset mielipiteet tai lääkärien pelko vastuuongelmista eivät saa olla syitä pakottaa naista synnyttämään vastoin tahtoaan alateitse. Eettisten periaatteiden mukaisesti naisen tulee saada olla viime kädessä se, joka yksin ratkaisee omaa hoitoaan koskevat päätökset, silläkin varjolla että tämä päättää lääkärien näkökulmasta ns. väärin. Potilaslakia tulee tulkita eettisten periaatteiden näkökulmasta.

xx.xx..2011 Paikakkunnalla X

_______________________________________

Maria