Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minä arvostan lääkäreitä, ihan todella paljon. Kätilöitä ja sairaanhoitajia vielä enemmän. Kaikkia kyseisiä ammattiryhmiä löytyy kaveripiiristä ja heidän ammattitaitonsa on kova juttu, jota en ikinä kehtaisi kiistää. Jos jokin menisi synnytyksessä vikaan, en miettisi hetkeäkään uskonko oman ja lapseni elämän heidän käsiinsä, ehdotta ja täydellisesti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä että henkemme olisi uhattuna. Kyse on synnytyksestä, ihan normaalista ja melko riskittömästä tapahtumasta. Sektionakin.
Ymmärtääkseni Suomessa kansalainen saa päättää aika monista itseään koskevista asioista. Uskontoon, arvoihin, mielipiteisiin yms. vedoten on mahdollista tehdä tuhansia ja tuhansia pieniä ja suuria päätöksiä oman elämänsä kulusta. Terveydenhuollossa tällaisia arkisia päätöksiä ovat mm. toiminko terveyteni eteen ennaltaehkäisevästi vai vasta oireiden ilmetessä, menenkö lainkaan hoidettavaksi vai hoidanko itseäni kotona, uskonko länsimaiseen vai itämaiseen lääkintään, käytänkö julkisia vai yksityisiä palveluita jne. Radikaalimpia voisivat olla esimerkiksi päätökset abortista, verensiirron kieltämisestä uskontoon vedoten tai elvytyskielto. Monista ihmisen omaan elämään liittyvistä päätöksistä ja niiden oikeuksista (saanko kuolla kun haluan vai en?) keskustellaan koko ajan julkisuudessa.
Monet terveydenhuoltoon liittyvistä asioista pitävät sisällään monimutkaisia eettisiä ja moraalisia dilemmoja. Monet asiat ovat ristiriidassa keskenään. Yksi ongelmallisimmista aiheista lienee se, että narkkariäidit saavat edelleen tehdä lapsia, häpeilemättä ja hoitoon hakeutumatta. Perusteet tähän ovat naurettavat. Kehitettävää siis on ja on hyvä että aiheista käydään keskustelua. Toiset ongelmakohdat kaipaisivat kipeästi ulkopuolisten päätäntää yli potilaan, toiset vaatisivat ehdottomasti potilaan oikeuksien ja mielipiteiden kunnioittamista. Mutta missä siis mitäkin ja kuka sanoo mikä on milloinkin oikein?
Tässäkin, ja erityisesti tässä, valossa tarkasteltuna sektiopäätösvallan epääminen potilaalta tuntuu yksinkertaisesti idioottimaiselta. Ihminen siis saa ihan itse päättää, kenenkään mukisematta, hakeutuuko se hoitoon vai kuoleeko kotona, miten sitä hoidetaan ja missä ja kenen toimesta, tappaako se kehitysvammaisen lapsenalkunsa jos siltä tuntuu ja jopa vetääkö heroiinia samalla kun kasvattaa yhteiskunnan toivoa sisällään. Puhumattakaan tietenkin siitä mitä kaikkea lapselleen saa tehdä syntymän jälkeen. Mutta siitä siis se samainen ihminen ei saa päättää, synnyttääkö se alateitse vai sektiolla. Olisihan se nyt aika tökeröä ja epäeettistä, jos näinkin iso lääketieteellinen päätös jätettäisiin typerän ja tietämättömän potilaan itse päätettäväksi.
(Samaan hengenvetoon todettakoon, että jos ja kun löytyy niitä, joiden mielestä ”turhat” sektiot kuluttavat häpeilemättä ja epäoikeudenmukaisesti yhteiskunnan varoja, voitte mietiskellä yllä olevia asioita myös siltä taloudelliselta kantilta. Mitkä maksavat eniten, loputon hoidon siirtäminen omaa tyhmyyttään, päihdeäitien jälkikasvun hoito vai sektiot?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti