Lääkärit ja sektio

-         Suhtautumista omaan synnytystapaan on selvitetty obstetrikkojen keskuudessa muutamalla kyselytutkimuksella:

-          Lontoossa 31 % naisgynekologeista olisi 1990-luvun puolivälissä valinnut keisarileikkauksen, kun kysyttiin kantaa ylipäänsä synnytystapaan ilman erityisiä riskitekijöitä.

-          Hollannissa, jossa synnytyskulttuuri on huomattavan erilainen, vain 1,4 % kollegoista oli sektion kannalla.

-          Ruotsissa 8 % lääkäreistä ja 4 % kätilöistä halusi sektiota (Morrison ja MacKenzie 2003).

-          Kyseiset maat eivät perinataalikuolleisuudeltaan ja -sairastuvuudeltaan juuri poikkea toisistaan, eli eron täytyy johtua erilaisista hoitokäytännöistä. 

(Duodecim, 2004;120(2):153-159, Kirsi Kuismanen, Jukka Uotila ja Pertti Kirkinen, Katsaus)

-          Synnytyslääkäreiden suhtautuminen äidin pyynnöstä tehtäviin keisarileikkauksiin:

-          Saksassa ja Britanniassa 79% suhtautuu myönteisesti.

-          Ruotsissa 49% toimisi äidin pyynnön mukaisesti.

-          Suomessa aiheesta ei ole käyty yleistä keskustelua.

(Habiba ym. 2006)

JOS asia olisi niin yksinkertaista ja JOS sektio olisi niin jumalattoman vaarallinen ja turha ja karmiva, kuin mitä julkinen mielipide Suomessa toitottaa, eikö kaiken järjen mukaan myös yllä olevien lukujen tulisi olla huomattavasti pienempiä? Vai ihanko kirkkain silmin tässä uskotellaan, että Saksassa lääkärit vaan ovat tyhmempiä ja tietämättömämpiä, sittenkin kun tutkimustulokset joihin Suomessa viitataan sektion yhteydessä ovat suurin osa muista maista kuin Suomesta ja jokaisen maan lääkäri lukee nuo samaiset tilastotiedot ja tekee päätöksensä niihin pohjautuen, saman lääkärin etiikan velvoittamana ja potilaansa parasta ajatellen? 

Väitän näiden kyselyjen perusteella ja Kuismasen ja kumppanien kommentiin vedoten, että sektion epääminen ei johdu niistä yksinkertaisista syistä, joihin suomalaislääkärit ja -kätilöt yleensä vetoavat (ts. sektion komplikaatioriskit ja vaarallisuus vrt. alatiesynnytys). Mistä se sitten johtuu? Yksinkertaisimmillaan vastaan minäkin: hoitokulttuurista. Ja hoitokulttuuri, kuten kulttuurit aina, eivät ole yksiselitteisesti oikeampia tai väärempiä verrattuna viereiseen kulttuuriin. Ne ovat (kuinka voisinkaan painottaa tätä riittävästi) S U B J E K T I I V I S I A näkemyksiä maailmasta.

Millä oikeudella, egolla, itseriittoisuudella meidän hoitokulttuurimme edustajat vannovat olevansa oikeassa?