Minä

Minä

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kirje potilasasiamiehelle


Hei potilasasiamies X

Toivon että selkiytätte minulle potilaslain tulkinnallisia kysymyksiä suunnitellun sektion suhteen.  Kerroitte ensimmäisessä kirjeessänne seuraavasti: Lain tulkinnasta selventäisin kohtaa potilaan oikeuksista julkisella sektorilla. Yhteisymmärryksellä tarkoitetaan sitä, että potilaan mielipide tulee selvittää ennen hoidon toteuttamista. Päätökset hoidon toteuttamisesta tekee kuitenkin aina terveydenhuollon ammattihenkilö. Lääkäri on asiantuntija, joka ratkaisee lääketieteellisin perustein hoidon ja sen turvallisuuden äidin sekä lapsen kannalta. Laissa mainittu potilaan oikeus päättää hoidostaan antaa mahdollisuuden valita esitetyistä hoitomuodoista. Vastuu lääketieteellisestä hoidosta on lääkärillä. Ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon potilaalle koituva hyöty ja mahdolliset haitat.”

Nämä vastaukset eivät kuitenkaan riittävästi vastanneet ongelmaani ja toivoisin täsmennystä joihinkin kohtiin. Teillä on varmasti runsaasti esimerkkejä pelkosektiovaateista ja näiden potilaiden aiheuttamista kysymyksistä ja ristiriidoista jo entuudestaan. Oletan siis että esittämiini kysymyksiin on jo valmiit vastaukset lääkärien puolesta tai yleisiä vakiintuneita käytäntöjä, jotka voitte helposti perustella.

1. ) Luin Valviran sivuilta seuraavaa: "Hoitopäätöksiin saavat vaikuttaa pelkästään lääketieteelliset syyt. Perustuslain yhdenvertaisuussäännös edellyttää, että henkilö saa tietyt palvelut ja hoidot riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu."

HUS Hyvinkään ylilääkäri on puolestaan antanut seuraavan lausunnon: "Synnytyspelko on yksinään riittävä keisarileikkauksen syy.

Miten siis on perusteltavissa, että pelkosektioita myönnetään muissa synnytyssairaaloissa, mutta Sairaala X:ssä ei? Ja miten on perusteltavissa, että eri lääkärit päättävät eri tavoin myös samaisen sairaalan sisällä? Miten on lääketieteellisesti perusteltavissa, että jollekulle myönnetään sektio ja toiselle ei, mikäli kummankin tilanne on lääketieteellisesti sama eli muuta kuin pelkoperustetta sektioon ei ole? Olen tähän vedoten kerännyt tietooni eri puolilta Suomea ja eri synnytyssairaaloista n. 10 esimerkkitapausta, joissa kussakin sektion myöntämisen perusteena on ollut ainoastaan pelkotila. Nämä ihmiset ovat luovuttaneet tietonsa haltuuni vapaaehtoisesti tätä tapausta silmällä pitäen.

Näin ollen ja Valviran potilaslain tulkintaan vedoten näkisin, että Sairaala X:llä ei ole muita vaihtoehtoja kuin taata minulle sama pelkopohjainen sektio toiveeni mukaan, eikö?

On periaatteessa turhaa enää kysellä muuta, sillä oman ymmärrykseni mukaan yllä oleva velvoittaa minut saamaan sektion MIKÄLI minulla todetaan synnytyspelko. Kysymys siis lienee enää siitä, miten pelko todetaan, lääkärin vai psykiatrin toimesta. Siitä huolimatta kuulisin mielelläni vastaukset myös seuraaviin kysymyksiini:

2.) Miten on kyse "yhteisymmärryksestä", mikäli potilaan mielipiteellä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä ja tilanteessa jossa potilaan henkeä ei uhata? Mitä yhteisymmärrystä siinä on? Millä perustein lääkäri voi määrätä yksipuolisesti potilaalleen hoidon, mikäli potilas ei ole hengenvaarassa, eihän tällaista käytäntöä ymmärtääkseni ole missään muussakaan hoitotoimenpiteessä (ts. lääkäri ei voi määrätä että potilaan hammas paikataan tai ollaan paikkaamatta, lääkäri ei voi määrätä että sikiö abortoidaan tai ollaan abortoimatta jne.)? Mistä voinenkin viitata ohimennen että miten lääkäri voi sallia lapsen abortoimisen, mutta ei sektiota (ts. miksi lapsen tappamisessa naisella on täysivaltainen ja kyseenalaistamaton oikeus päättää vartalostaan, mutta sektiossa ei?) ?

3.) Missä kulkevat ylipäätään rajat tuossa "päätökset hoidon toteuttamisesta tekee kuitenkin aina terveydenhuollon ammattihenkilö"? Tämän ei päde todellakaan moniinkaan asioihin, joten miksi potilaslakia tulkitaan jälleen eri hoitotoimenpiteissä eri tavoin? 

Lähes jokaisessa hoitotoimenpiteessä, synnytystä lukuun ottamatta, potilas on itse loppukädessä se, joka sanoo toteutetaanko jotain hoitoa hänen kohdallaan vai ei. Jopa narkkariäiti voi kieltäytyä hoidattamasta itseään päihteettömäksi lapsen kustannuksella, verensiirrosta voi kieltäytyä, hoidosta voi ylipäätään kieltäytyä koska tahansa, aina elvytyksen kieltämiseen asti. Kauneuskirurgiaa voidaan maksaa julkisista varoista mikäli se aiheuttaa henkisiä tai fyysisiä ongelmia. Miten synnytyspelon aiheuttamat vakavat traumat, voimakas stressi  ja tämän tuomat oireet eroaa näistä esimerkeistä? Toistan siis itseäni kysyessäni millä perustein potilaslakia tulkitaan eri tilanteissa, eri henkilöiden kohdalla ja eri alueilla eri tavoin?

4.) Miten tuo itsemääräämisoikeus todellisuudessa tässä yhteydessä toteutuu? Mitä se sektiotoiveen kohdalla käytännössä on? Jos olen selkeästi esittänyt lääkärille, että pelkoni aiheuttaa minulle voimakasta stressiä, unettomuutta ja ahdistusta, ja että se vaikuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin raskauteeni ja tutkimusten mukaan negatiivisesti myös lapsen terveyteen, miten voidaan sanoa, että epäämällä sektio minulta ammattihenkilö on tasapuolisesti ottanut huomioon potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat? Haluaisin saada mustaa valkoisella sen lääkärin arvion, joka näkee ammattitaitonsa perusteella että 9 kk stressi on todella äidille ja lapselle terveellisempää ja turvallisempaa, kuin sektion riskikomplikaatiot.

5.) Jos muissa sairaaloissa pelko on määritelty lääketieteelliseksi perusteeksi sektioon, millä perustein tämä ei toteudu Sairaala X:ssä?

Tiedän että synnytystapa-arvio tehdään vielä myöhemmin, ensi viikolla tapaan ylilääkäri X:n aiheesta. Toivoisin sinulta sitä ennen vastauksia näihin kysymyksiin, jotta tiedän mihin faktoihin voin perustaa vaateeni sektiosta.

Ystävällisin terveisin,
Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti