Missä ovat äkäiset feministit kun niitä tarvitsisi?

Hassua, miten vuonna 2011 länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, kaiken tämän kriittisen median ja tietotulvan ja minoriteettien ja arvokeskustelujen jälkeenkin on olemassa läheisesti melkein jokaista ihmistä koskettava asia, jossa on olemassa vain yksi hyväksyttävä mielipide: alatiesynnytys on oikea tapa synnyttää.

Mitä uskomattomimmista, pienistä ja mitäänsanomattomista asioista voidaan käydä loputtomia keskusteluja eri foorumeilla, jokaiselle idioottimaisimmallekin näkemykselle löytyy komppaajia pilvin pimein ja omista pikkuriikkisistäkin oikeuksista taistellaan lakoissa, mielipidekirjoituksissa, valtionsaleissa ja saunapaljuissa lukemattomia tunteja. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat suivaantuneet homojen avioliittoon siunaamisesta, olivat he sitten itse homoja tai eivät, kosketti asia heitä todellisuudessa millään tavalla tai ei. Tasa-arvoasioista on teetetty tieskuinkamonia tutkimuksia, luettu taulukoita, heitelty pakotteita ja houkuttimia suuntaan jos toiseenkin. Vastaavia esimerkkejä aiheesta kuin aiheesta riittää enemmän kuin netissä blogeja.

Silti tästä kyseisestä aiheesta ei keskustella, ei taistella, ei tehdä uusia tutkimuksia. On olemassa vain yksi mielipide ja se saa luvan riittää. Tästä ikuisuuteen, kun kerran niin on ennenkin ajateltu.

Jos tekin, te kaikista tiukimmin alatiesynnytystä ajavat ihmiset, katsotte asiaa objektiivisesti, ette voi väittää vastaan etteikö ole melko kummallista, että tässä maailmassa, tässä yhteiskunnassa ja tässä koko jumalattomassa kontekstissa on olemassa vain YKSI OIKEA näkemys jostakin asiasta, oli se asia mikä tahansa. Ymmärtäähän jo taaperoiän ohittanut lapsikin, että harvoin on olemassa vain yhtä kiveen hakattua totuutta, mikseivät siis aikuiset? Vai oletteko joskus koettaneet vastata kysymykseen: onko olemassa mitään absoluuttisesti hyvää tai pahaa? Niinpä. Miksi siis tämä kyseinen kysymys eroaisi yhdestäkään toisesta kysymyksestä?

Tämä on yksinkertaisuudessaan se syy, miksi haluan kirjoittaa tästä asiasta ja miksi minua henkilökohtaisesti risoo niin paljon tämä yksioikoinen alatiesynnytyspropaganda. Siedän sen, että asioilla on monta näkemystä ja olen eri mieltä (monienkin) muiden kanssa. Eläinten oikeuksia ajaessani olen tähän tottunut. Sitä sen sijaan en siedä, että minun on puolusteltava mielipiteeni olemassaolon oikeutta. Että en uskalla aina ja kaikkialla sanoa mielipidettäni, jotten saisi päälleni sitä yksipuolisten näkemysten ja syyllistämisen myrskyä, joka sektiota itselleen vaativa pääsääntöisesti saa. Se jos mikä on kiusaamista ja vainoa: ”Väärä mielipide ja kehtaa vielä sanoa sen ääneen!”

 Hän joka ei koskaan ole ollut eri mieltä kuin muut, ei osaa edes käsittää miltä se tuntuu. Ja jos ajattelen sitä tosiasiaa, etten ole ainoa mielipiteineni, ehkä vain yksi äänekkäimmistä, palaan myötätuntoisena miettimään kaikkia niitä naisia jotka eivät tästä syystä uskalla sanoa omaa mielipidettään ääneen. Uskon että tässäkin maassa on paljon naisia, raskaana ja ei-raskaana, jotka eivät tiedä että heillä olisi oikeus ajatella omilla aivoillaan ja kertoa tuloksista muille. On niin paljon helpompaa olla hiljaa ja nöyrtyä, niin tässä kuin monissa, monissa muissakin asioissa.

Väitän, että jos aihe koskettaisi suoraan miesten maailmaa ja vartaloa, tilanne olisi hyvin erilainen. Hei feministit, missä te oikein luuraatte? Ei sillä tasapuolisella eurolla ja inttiin pääsyllä vielä kuuhun mennä.