Aika karua luettavaa kyllä. Tuntuu, että terveydenhuolto kulkee täällä Suomessakin vielä aika lailla lapsen kengissä...
Terveysalan ammattilaiset kuten lääkärit ja hoitajat ajattelevat liiaksi sitä, mitä kirjoissa ja tutkimuksissa sanotaan, ja luulevat tietävänsä mikä on potilaan parhaaksi. Mielestäni tämä on todella vääränlainen ajattelutapa. Aina pitäisi huomioida potilas/asiakas kokonaisvaltaisena yksilönä sekä oman kehonsa asiantuntijana. Tämä ongelma korostuu erityisesti synnytyksissä, joissa naisen toiveita ei kuunnella. Synnytykseen ei voida asennoitua niin, että lapsi on tärkein, sillä nainen ei ole mikään synnytyskone. Myös lapsen *saamisen jälkeen on oltava elämää, ja minusta on edelleen surkuhupaisaa, kuinka synnytystä jaksetaan kaunistella ja faktat jätetään kertomatta. Suorastaan törkeää manipulointia ja harhaanjohtamista.
Episitotomian väittäminen pikkuleikkaukseksi on myös todella alhaista ihmisen tietämättömyyden hyväksikäyttöä. Episiotomia on LEIKKAUS, jossa mennään lihaskerrosten läpi ja vaatii usein yli 20 tikkiä, joten ei todellakaan mikään pieni toimenpide. Leikkaus sijaitsee myös erittäin kipuherkällä ja tulehdusalttiilla alueella. Parilla tikillä ei episiotomiasta selviä erkkikään, luki potilaskertomuksissa mitä hyvänsä. On ylipäätään kummallista lähteä synnyttämään alakautta 4-kiloista lasta, sillä homma on aika selviö, että helposti ei mahdu, jolloin hommat menee imukuppitouhuun, joka on sekä lapsen, että naisen terveyden kannalta huonoin vaihtoehto. Ennen vanhaan ei myöskään repeämiä tullut niin paljon kuin nykyään, koska lapsen koko on kasvanut, mutta synnytyskanavan koko ei. (STAKESista löytyy tilastoja aiheeseen liittyen...)
Terveysalan ammattilaiset kuten lääkärit ja hoitajat ajattelevat liiaksi sitä, mitä kirjoissa ja tutkimuksissa sanotaan, ja luulevat tietävänsä mikä on potilaan parhaaksi. Mielestäni tämä on todella vääränlainen ajattelutapa. Aina pitäisi huomioida potilas/asiakas kokonaisvaltaisena yksilönä sekä oman kehonsa asiantuntijana. Tämä ongelma korostuu erityisesti synnytyksissä, joissa naisen toiveita ei kuunnella. Synnytykseen ei voida asennoitua niin, että lapsi on tärkein, sillä nainen ei ole mikään synnytyskone. Myös lapsen *saamisen jälkeen on oltava elämää, ja minusta on edelleen surkuhupaisaa, kuinka synnytystä jaksetaan kaunistella ja faktat jätetään kertomatta. Suorastaan törkeää manipulointia ja harhaanjohtamista.
Episitotomian väittäminen pikkuleikkaukseksi on myös todella alhaista ihmisen tietämättömyyden hyväksikäyttöä. Episiotomia on LEIKKAUS, jossa mennään lihaskerrosten läpi ja vaatii usein yli 20 tikkiä, joten ei todellakaan mikään pieni toimenpide. Leikkaus sijaitsee myös erittäin kipuherkällä ja tulehdusalttiilla alueella. Parilla tikillä ei episiotomiasta selviä erkkikään, luki potilaskertomuksissa mitä hyvänsä. On ylipäätään kummallista lähteä synnyttämään alakautta 4-kiloista lasta, sillä homma on aika selviö, että helposti ei mahdu, jolloin hommat menee imukuppitouhuun, joka on sekä lapsen, että naisen terveyden kannalta huonoin vaihtoehto. Ennen vanhaan ei myöskään repeämiä tullut niin paljon kuin nykyään, koska lapsen koko on kasvanut, mutta synnytyskanavan koko ei. (STAKESista löytyy tilastoja aiheeseen liittyen...)
(Tämä terveysalan opiskelijan kirjoitus plus muuta keskustelua imukupista http://keskustelu.suomi24.fi/node/8218663 )
__________________________________________________________________________
Hei Maria,
oli ihan pakko laittaa viestiä. Päädyin statuksesi kautta selaamaan blogiasi ja oli pakko lukea samantien kaikki kirjoitukset läpi. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Sen, että sanoo "minä haluan sektion" pitäisi olla täysin riittävä peruste sen saamiseksi! Synnytys ja naisen kohteleminen jonkinlaisena lapsen kasvualustana, jonka kohtalosta päätetään perinteen, rahan ja ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin, on yksi suomalaisen epätasa-arvon vahvimmista linnakkeista. Ja kuten aina näissä asioissa, suinkaan miehet eivät ole sektiota voimakkaimmin vastustamassa, vaan toiset naiset. Suomalainen naistenvälinen keskustelu heijastelee hyvin vaikka sudanilaista keskustelua tyttöjen silpomisesta. Jumankauta kun minä olen kärsinyt niin kaikkien tulee kärsiä! Kipu jalostaa luonnetta! Kärsimys kaunistaa jne..
Tsemppiä taistoon, jonka ei pitäisi olla taisto, vaan tietoinen valinta! Erittäin tärkeä asia, olen ajatuksissa takanasi sataprosenttisesti.
terveisin,
XXX
oli ihan pakko laittaa viestiä. Päädyin statuksesi kautta selaamaan blogiasi ja oli pakko lukea samantien kaikki kirjoitukset läpi. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Sen, että sanoo "minä haluan sektion" pitäisi olla täysin riittävä peruste sen saamiseksi! Synnytys ja naisen kohteleminen jonkinlaisena lapsen kasvualustana, jonka kohtalosta päätetään perinteen, rahan ja ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin, on yksi suomalaisen epätasa-arvon vahvimmista linnakkeista. Ja kuten aina näissä asioissa, suinkaan miehet eivät ole sektiota voimakkaimmin vastustamassa, vaan toiset naiset. Suomalainen naistenvälinen keskustelu heijastelee hyvin vaikka sudanilaista keskustelua tyttöjen silpomisesta. Jumankauta kun minä olen kärsinyt niin kaikkien tulee kärsiä! Kipu jalostaa luonnetta! Kärsimys kaunistaa jne..
Tsemppiä taistoon, jonka ei pitäisi olla taisto, vaan tietoinen valinta! Erittäin tärkeä asia, olen ajatuksissa takanasi sataprosenttisesti.
terveisin,
XXX
_________________________________________________________________________
Mä synnytin lapseni sektiolla ja syy ei ollut lääketieteellinen vaan oma tahto. Suomessa kun et saa sektiota ilman lääketieteellistä perustetta, joten minut upotettiin siihen synnytyspelko -sektoriin. Se tunnenko synnytyspelkoa vai en onkin jo monimutkaisempi juttu, omasta mielestäni en vain halunnut synnyttää alateitse ja heidän mielestään siis pelkäsin. Sama juttu kuin jos en halua hypätä parvekkeelta alas niin pelkäänkö parvekkeelta hyppäämistä vai enkö vain näe sitä järkevänä vaihtoehtona?
Itse jo raskausaikana vietin tuntikausia etsien tietoa altiesynnytys vs. elektiivinen sektio ja tulin siihen tulokseen että on järkevämpää/turvallisempaa synnyttää alateitse. Suomessa linja on luomu eli alatiesynnytyksiin kannustetaan ja uskotellaan että se on se turvallisin ja paras vaihtoehto, vaikka kaikkihan on suhteellista. Alatiesynnytyksen paremmuutta ja etuja perustellaan "tutkimuksilla", joita en koskaan saanut pyynnöistä huolimatta nähtäviksi enkä edes perustietoja niistä, jotta olisin itse voinut etsiä ne luettavikseni.
Itse olen sitä mieltä että perustelut ovat nykyään enemmänkin uskomuksia kuten esimerkiksi lapsen kypsyminen alatiesynnytyksen aikana, vaikka nykyään tätä kypsyneisyyden funktiota ei voida millään tavalla todistaa. Minulle perusteltiin alatiesynnytystä myös mitä kummallisimmilla syillä, joita he eivät edes itse pystyneet sen tarkemmin perustelemaan, ne olivat vain yksittäisiä lauseita ilman mitään sen tarkempaa tietoa. Samalla tavalla he kertoivat riskeistä esim. veritulppariski, mutta esim. oma synnytyspelkokätilöni (pakollinen proseduuri) ei ollut kertaakaan nähnyt sellaista 30 v. uransa aikana. Eli onko jokin riski, jos se tiedostetaan ja pystytään etukäteen jo eliminoimaan? Samahan se on särkylääkkeiden kanssa; jos luet Buranan pakkausselosteesta mahdolliset haittavaikutukset niin tuskin edes uskallat sellaista nielaista, koska nämä MAHDOLLISET haittavaikutukset ovat vakavampia kuin se pieni päänsärky johon olet nappia ottamassa.
Ja perusteluita tuli myös aivan typerillä itse leikkaukseen liittymättömillä syillä kuten että saan lapsen nopeammin viereeni, jos synnytän alateitse ja miten alatiesynnyttäneet naiset pääsevät nopeammin raskauskiloista eroon kun pääsevät liikkumaan nopeammin.
Itse jo raskausaikana vietin tuntikausia etsien tietoa altiesynnytys vs. elektiivinen sektio ja tulin siihen tulokseen että on järkevämpää/turvallisempaa synnyttää alateitse. Suomessa linja on luomu eli alatiesynnytyksiin kannustetaan ja uskotellaan että se on se turvallisin ja paras vaihtoehto, vaikka kaikkihan on suhteellista. Alatiesynnytyksen paremmuutta ja etuja perustellaan "tutkimuksilla", joita en koskaan saanut pyynnöistä huolimatta nähtäviksi enkä edes perustietoja niistä, jotta olisin itse voinut etsiä ne luettavikseni.
Itse olen sitä mieltä että perustelut ovat nykyään enemmänkin uskomuksia kuten esimerkiksi lapsen kypsyminen alatiesynnytyksen aikana, vaikka nykyään tätä kypsyneisyyden funktiota ei voida millään tavalla todistaa. Minulle perusteltiin alatiesynnytystä myös mitä kummallisimmilla syillä, joita he eivät edes itse pystyneet sen tarkemmin perustelemaan, ne olivat vain yksittäisiä lauseita ilman mitään sen tarkempaa tietoa. Samalla tavalla he kertoivat riskeistä esim. veritulppariski, mutta esim. oma synnytyspelkokätilöni (pakollinen proseduuri) ei ollut kertaakaan nähnyt sellaista 30 v. uransa aikana. Eli onko jokin riski, jos se tiedostetaan ja pystytään etukäteen jo eliminoimaan? Samahan se on särkylääkkeiden kanssa; jos luet Buranan pakkausselosteesta mahdolliset haittavaikutukset niin tuskin edes uskallat sellaista nielaista, koska nämä MAHDOLLISET haittavaikutukset ovat vakavampia kuin se pieni päänsärky johon olet nappia ottamassa.
Ja perusteluita tuli myös aivan typerillä itse leikkaukseen liittymättömillä syillä kuten että saan lapsen nopeammin viereeni, jos synnytän alateitse ja miten alatiesynnyttäneet naiset pääsevät nopeammin raskauskiloista eroon kun pääsevät liikkumaan nopeammin.
(Tämä Nannanaan teksti ja paljon muuta asiallista ja vähemmän asiallista keskustelua http://www.city.fi/keskustelut/52629/keisarinleikkaus+vai+alatiesynnytys/?total=270&offset=0 )
________________________________________________________________________________
moi!
Muistan hyvin ton tuskan mitä parhaillaan käyt! Mä olin aina päättänyt että jos joskus luoja suo että tulen raskaaksi niin varmasti mulle tehdään sektio.Mun kohdalla syy oli se että en voi ymmärtää mitä nainen pistetään kärsimään ja huutamaan vuorokausi tuskissaan hyvässä lykyssä ilman puudutusta.
Ja sitten kun tiesin mitä kaikkea vauvalle voi sattua hapenpuutteessa. Tottakai tiesin että äidille riski on suurempi sektiossa, mutta silti riski on hyvin pieni. Mutta tottakai se on niin että suomessa kuuluu aina synnyttää alakautta,se on se normaali tapa. Jos en olisi vaatinut sektiota olisin synnyttänyt ensimmäisen lapsen, joka oli 4 kg ja risat alakautta ja repeämät olisi ollut varmasti aika kipeät.
Pelkopolilla mulla oli paperilla kaikki riskit sektiosta, kätilö päätti sen yhden käynnin perusteella suositella sitä' myös lääkärille, sitten samalla kertaa tuli lääkäri ja se oli sillä selvä. Paranin ihan älyttömän hyvin,samana päivänä kävelin molemmilla kerroilla imettämään vauvalaan. Haava ei ollut koskaan kipeä, särkylääkettä söin kaksi päivää ja ihan vaan buranaa.
Mutta on mulla myös yksi hyvä ystävä joka ei parantunut yhtä hyvin, alku oli tosi hankala,leikkauksen jälkeen
pyörtyi vessaan ja haava oli kipeä aika pitkään. Kaikista kurjinta on se kun ilo vauvasta ja raskaudesta häviää kun pelko ja huoli vie voiton. Heti kun teet päätöksen synnytystavasta niin pystyt nauttimaan vauvasta. Tee se pian! Jos koet että sun tapa on sektio niin sitten sen vaadit! Mutta alakautta suurin osa naisista synnyttää ja ovat selvinneet ja tekevät vielä lisääkin. Mä vaan olin sen niin vakaasti päättänyt.
En pysty sua neuvomaan että kumpi sulle parempi mutta päätä pian niin pystyt nauttimaan loppuraskaudesta!
Ja jos päädyt sektioon et ole yhtään huonompi äiti vaikka välillä varmaan tuntuu että joku niin ajattelee!
Tsemppiä ja voimia!
-XXX-
(Kyseinen henkilö on itse sairaanhoitaja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti